Aihe: Konservointi

[Jukka Rantanen]

Huimapyörän sivulta 9 lainattu teksti, tällä hetkellä ikäraja konservoinnin suhteenkulkee vuodessa 1939 ?  Missähän tämä on määritelty ?

[Arto Ahonkivi]

https://forum.vmpk.fi/index.php?topic=87408.0   tualta löytyy vinkki yhteen juttuun joka varmaan auttaa eteenpäin.

[hannu kinnunen]

Museoajoneuvon hyvaksyminen katsastuksessa.pdf (traficom.fi) määräyksen mukaan museoajoneuvoksi hyväksyttävän konservoidun tai alkuperäisasuun entisöidyn ajoneuvon valmistusvuoden päättymisestä on oltava kulunut vähintään 30 vuotta. Ma-lausuntoja antavat eri tahot voivat tietysti antaa konservoitaville ajoneuvoille omia suosituksiaan ikärajoiksi, museoajoneuvoksi hyväksyvä Traficom ei sellaista vaadi.

[Heikki Salmén]

Konservointi ei sinänsä ole mikään ihmejuttu. VMPK:llakin on asiaan perehtyneitä museotarkastajia.

Mutta mitä ihmeestä tuo 1939 on tempaistu? Viimeisessä Huimapyörässä oli aika suoraa kritiikkiä menneisyyteen jämähtäneistä asenteista ja henkilöistä. Ei kai tässä vaan ole siitä kyse? Halutaan pysytellä "oikeaoppisessa" harrastamisessa eikä siihen toisen maailmansodan jälkeiset ajoneuvot sovi?

Toivon erittäin kovasti olevani väärässä tuumailujeni kanssa.

[VMPK.fi Ylläpito]

Huimapyörän sivulta 9 lainattu teksti, tällä hetkellä ikäraja konservoinnin suhteenkulkee vuodessa 1939 ?  Missähän tämä on määritelty ?

Tässä on nyt väärinkäsitys asiassa. Museoajoneuvojen ikäraja on kolmekymmentä vuotta. Tuo vuosi 1939 viittaa Perinneajoneuvorekisteriin,johon valitaan ajoneuvoja, jotka ovat olleet Suomessa käytössä ennen vuoden 1939 loppua.
Toimitus pahoittelee sekaannusta asiassa.

Timo Eronen
Päätoimittaja

[Petri J Kokko]

Tämä onkin mystinen ja mielenkiintoinen hieno sana tämä konservointi.
Käytännössä kukaan ei oikein osaa sanoa mitä se tarkoittaa käytännössä ja voiko kuka tahansa yli 30v ajopelin omistaja konservoida(tehdä siis mitä vai mitään) kuluneen laitteensa ellei halua entisöinnin kautta museorekisteriin mutta koska museoajoneuvo käsittääkseni
oltava alkuperäiskunnossa ja löydyttävä kaikki oikeanmoiset osat ja kiilltotavara,maalipuoli ja yleensäkkin kokonaisuus oltava kuten entisöidyssä ajoneuvossa mutta ehkä ei kuitenkaan ihan niin hyvä sitten  siinä konservoidussa? Niinkö?

Mitä eroa on kuluneessa alkuperäiskuntoisessa,kuluneessa muutellussa mutta alkuperäiskuntoisessa tai konservoidussa ajoneuvossa vai onko ne sama asia ja millä määritellään hyväksyttävän kuluneen,liian kuluneen tai vääränmoisesti kuluneen ero vaikkapa perinteiseen museoajoneuvotasoon vai onko sellaistakaan olemassa ?

Ilmeisesti helpompaa on kun on jonkun tunnetun julkimon ex ajopeli kyseessä ,esim Irwinin Thunderbirdin ,Ahti Karjalaisen ex New Yorkerin tai vaikka Hurriganes Cissen HD:n kanssa joille voisi ajatella saavan erikoiskäsittelyn omistajansa tekemistä personallisoinnista jos aikoinaan kolhittu lommo joka tunnettu taustaltaan,vaihdettu vääränmallinen peili fanien tuhoaman tilalle ,kylki naarmuilla juhannuksesta 1971 josta juttu Hymyssä kuvin tai palanut diplomaattireikä tupakasta penkkiin ETYK kokouksen kuskauksessa tms hienoa persoonallisuutta laitteen  historiasta mutta mitäpä jos ajoneuvo on vaan vähemmän tunnetun kansalaisen ex samanmoisin "virhein"tai omistajia ollutkin tusina joukossa rikasta kuin rahvastakin eli semmoinen perinteinen kiertopalkinto jolloin tiedä kuulu Erkkikään kuka mitäkin alkuperäisestä poikkeavaa sille tehnyt ,vaan tietysti puhujasta riippuen historian voi säveltääkkin hienoksi tarinaksi omantunnon mukaan "vääränmoisia"muutoksia myöden ...


Näinhän tehdään perinteisissäkin museotarkastuksissa ja lopputulos kovin vaihtelevaa entisöintimielessä,ne huonoimmat on sitten vissiin olleetkin konservoituja...

Jos minä nyt aattelisin tuon MINI mopon viedä tarkastukseen nykykunnossa=konservoituna(kun ajattelin päästä helpommalla selkosuomeksi) eli alkuperäiskunnossa mitä se onkin mutta tankissa perinteiseen museotarkastukseen liikaa maalivikaa ja muuta pientä fiksausta mutta alkuperäinen siis,vähänajettukin mutta ei se varmaan Breznevin entinen ole eikä muunkaan julkimon omistuksessa ollut saati dokumentteja miten vauriot syntyneet että pitäisi säilyttää juuri tuommoisena...
Kyllä minä pikkasen luulen jotta jos kuvittelee kuluneen ja selvästi jo fiksailua kaipaavan tavallisen taustan omaavan ajoneuvonsa läpäisevän museotouhut konservoinnin nimellä niin huonot kertoimet vedonlyönnissä...ellei tutut tarkastajat.

Siksipä tämä hieno sana konservointi lieneekin pitkälti kääntämätön lehti ja esiintyy teoriassa enempi kuin käytännössä.
Mitä se selkosuomeksi tarkoittaa ja voiko sitä syödä?

[Pertti Rintamaki]

Konservointi on huomattavasti työläämpi toteuttaa kuin entisöinti.
Jo jokaisen työvaiheen dokumentointi tuottaa mapillisen materiaalia.
Paljon helpompaa on entistellä kitillä ja maaleilla kuin alkaa kemiallisesti liottelemaan ruostetta sellaiseksi,
että patina säilyy, mutta ei etene enää.
Konservoinnissa on tarkoitus pitää ajoneuvon ulkoasu mahdollisimman tarkasti löytöhetken kunnossa, mutta tekniikka ja turvallisuus kunnostetaan. Kunnostuksessa pitää huomioida, että näkyviin jäävät pakolliset uudet osat himmennetään samalle tasolle kuin muukin pinnoitus.


Minusta konservoitu ajoneuvo on kaikkine ajan tuomisina tulleiden poikkeamiensa kanssa arvokkaampi kuin uutta paremmaksi entistetty.
Monikaan ei vaan halua nähdä sitä kaikkea vaivaa, mikä konservointiin liittyy.

[Petri Behm]

Konservoinnin lyhyt oppimäärä Tekniikan Maailmasta
Numero:
9/12
https://tekniikanmaailma.fi/auton-museokatsastus-osa-3-konservointi-ja-museokatsastus/
Sieltä löytyy linkki: Konservointiselvitys, osa 1: Auton historiatiedot (pdf 6 Mt)

Valitettavasti maksumuuri, joten ihan kaikki ei pääse nauttimaan lukuhetkistä.
Myös kaiken materiaalin tänne kopioiminen on liian työlästä.

[Petri J Kokko]

Taas hienoja tulkinnanvaraisia lauseita,liottaa ruostetta oikeanmoiseksi pysäyttäen(jonkun mielestä),eikö normaali ruoste siis käy jota jo on ja eihän museoajoneuvossa tähänkään asti toimivuutta saati turvallisuutta ole tutkittu
ja millä kriteereillä esim turvallisuus tutkitaan ja verrattuna mihin?
Museoajoneuvoksi hyväksytään... tai ainakin hyväksytty... vaikkahan mopon tai mp moottori umpijumissa kunhan päällisin puolin ok.
Mitäs jos näkyvillä olevat osat on kaikki jo valmiiksi himmenneet tai kromit tasaveroisesti ruostepilkuilla ....
Tämähän perhana onkin helppo nakki MINIn kanssa,tasapuolisesti kulunut himmeä mopedi jossa ruostepilkkuja ym kulumaa ollen semmoinen kuin ostettaessa ja jopa tekniikkakin toimii
ja turvallisuuttakin on jarrujen muodossa....papereita vaan mapillinen ettei tarvinnut tehdä edes mitään kemiallista ruostetta,vaihto-osat yhtä huonoja kuin muutkin ympärillä ja kuvia kulumisesta.

[Urpo Laine]

Ilmeisesti helpompaa on kun on tunnetun julkimon ,esim Irwinin Thunderbirdin ,Ahti Karjalaisen ex New Yorkerin tai vaikka Hurriganes Cissen HD:n kanssa joille voisi ajatella saavan erikoiskäsittelyn omistajansa personallisoinnista jos aikoinaan kolhittu lommo joka tunnettu taustaltaan,vaihdettu vääränmallinen peili fanien tuhoaman tilalle ,naarmuilla juhannuksesta 1971 josta juttu Hymyssä kuvin tai palanut diplomaattireikä tupakasta penkkiin ETYK kokouksen kuskauksessa tms hienoa persoonallisuutta historiasta mutta mitäpä jos ajoneuvo on vaan vähemmän tunnetun kansalaisen ex samanmoisin "virhein"tai omistajia ollutkin tusina joukossa rikasta kuin rahvastakin eli semmoinen perinteinen kiertopalkinto vaan tietysti puhujasta riippuen historian voi säveltääkkin hienoksi tarinaksi omantunnon mukaan "vääränmoisia"muutoksia myöden ...

Ei Irwinillä tietääkseni Thunderbirdiä ollut  vaan Camaro.  Eikä Musseakaan vaikka filmiohjaaja Koivusalo sellaisen elokuvaansa oli lavastanut. Veekasia senverran lukeneena olen pitänyt tuota pahana mokana, Mussehan ei ole retee vaan pikemminkin neitiauto.

[Lauri Puirola]

Erään kirjan mukaan Irwinillä oli Jaguar. Kirjan kirjoittaja oli sen seuraava omistaja. Siinä reistasivat jarrut, jäi kerran jumiin Helsingin
rautatieaseman eteen. Kirjoittaja kertoi edellisen omistajan olleen rappiomusiikin esittäjä Irwin Goodman.
Lukekaa Heikinheimon kirja Mätämunan muistelmat.




L&K.

[Kari Sillanpää]

Tämä onkin mystinen ja mielenkiintoinen hieno sana tämä konservointi.
Käytännössä kukaan ei oikein osaa sanoa mitä se tarkoittaa käytännössä ja voiko kuka tahansa yli 30v ajopelin omistaja konservoida kuluneen laitteensa ellei halua entisöinnin kautta museorekisteriin mutta koska museoajoneuvo
oltava alkuperäiskunnossa niin toisaalta löydyttävä silti kaikki oikeanmoiset osat ja kiilltotavara,maalipuoli ja yleensäkkin kokonaisuus oltava kuten entisöidyssä ajoneuvossa mutta ei kuitenkaan ehkä ihan niin hyvä siinä konservoidussa?
Mitä eroa on kuluneessa alkuperäiskuntoisessa,kuluneessa muutellussa alkuperäiskuntoisessa tai konservoidussa ajoneuvossa vai onko ne sama asia ja millä määritellään hyväksyttävän kuluneen,liian kuluneen tai vääränmoisen ero vaikkapa perinteiseen museoajoneuvotasoon vai onko sellaistakaan?

Ilmeisesti helpompaa on kun on tunnetun julkimon ,esim Irwinin Thunderbirdin ,Ahti Karjalaisen ex New Yorkerin tai vaikka Hurriganes Cissen HD:n kanssa joille voisi ajatella saavan erikoiskäsittelyn omistajansa personallisoinnista jos aikoinaan kolhittu lommo joka tunnettu taustaltaan,vaihdettu vääränmallinen peili fanien tuhoaman tilalle ,naarmuilla juhannuksesta 1971 josta juttu Hymyssä kuvin tai palanut diplomaattireikä tupakasta penkkiin ETYK kokouksen kuskauksessa tms hienoa persoonallisuutta historiasta mutta mitäpä jos ajoneuvo on vaan vähemmän tunnetun kansalaisen ex samanmoisin "virhein"tai omistajia ollutkin tusina joukossa rikasta kuin rahvastakin eli semmoinen perinteinen kiertopalkinto vaan tietysti puhujasta riippuen historian voi säveltääkkin hienoksi tarinaksi omantunnon mukaan "vääränmoisia"muutoksia myöden ...

Jos minä nyt aattelisin tuon MINI mopon viedä tarkastukseen nykykunnossa=konservoituna(kun ajattelin päästä helpommalla selkosuomeksi) eli alkuperäiskunnossa mitä se onkin mutta tankissa perinteiseen museotarkastukseen liikaa maalivikaa ja muuta pientä mutta alkuperäinen siis,vähänajettu mutta ei se varmaan Breznevin entinen ole eikä muunkaan julkimon omistuksessa ollut saati dokumentteja miten vauriot syntyneet että pitäisi säilyttää juuri tuommoisena...
Kyllä minä pikkasen luulen jotta jos kuvittelee kuluneen ja selvästi jo fiksailua kaipaavan tavallisen taustan omaavan ajoneuvonsa läpäisevän museotouhut konservoinnin nimellä niin huonot kertoimet vedonlyönnissä...ellei tutut tarkastajat.

Siksipä tämä hieno sana konservointi lieneekin pitkälti kääntämätön lehti ja esiintyy teoriassa enempi kuin käytännössä.
Mitä se selkosuomeksi tarkoittaa ja voiko sitä syödä?

En minä ainakaan osaa selkeämmin asiaa kuvailla kuin mitä nyt on kuvailtu, paitsi että pilalle se sun MINI menee aivan kuten mikä tahansa muukin suht kokonaisena ja alkuperäisissä maaleissa säilynyt kymmeniä vuosia vanha vehjes, jos sen purkaa, puhaltaa, maalaa ym.

Ihan kelpo mopojahan on pilattu sadoittain, latolöytöjä joissa on ehkä muutama täplä tai lommo, on purettu ensi innostuksessa moottoria myöten atomeiksi, puhallettu pellit, ja usein ovatkin siihen sitten jääneet kun on alettu katsomaan maalauksen hintaa ja mietitty "saako omia pois ikinä". Puhumattakaan sitten noista puoliammattilaisista rompeukoista, jotka haalivat maakunnasta "kaikki" mopot, purkivat osiin ja kauppasivat niitä missä milloinkin. Eräskin sitten kyllästyttyään haistatteli pitkät persaukisille ja poistui koko foorumilta kun olisi pitänyt kai saada loppuvarastonsa kaupaksi kymppitonneilla, oli pitkät rivit lajittelemattomia osasia, kuvissa ulapallinen jotain etupyöriä ym. Olisi vaan nekin mopot olleet jotenkin kokonaisina, niin kohtuuhinnoin 4-6 nipuissa varmaan olisikin saanut ne myytyä.

Tietääkö muuten kukaan kuinka tälle "aarteistolle" kävi? Varmaan moni muistaa tämän tapauksen?

[Pertti Rintamaki]

Museotarkastuksen yhteydessä todetaan ajokunto siten, että omistaja käynnistää laitteen ja ajaa sillä.
Samalla myös näkyy hallintalaitteiden ja valojen toiminta.
Lausunnon antaja ei välttämättä erikseen tarkasta liikenneturvallisuusasioita, mutta samalla kun hän tarkastaa museoajoneuvokelpoisuuden tulee myös yleiskunto ainakin jollakin lailla selville.
Muutoskatsastuksessa katsastajan pitäisi todeta myös liikennekelpoisuusasiat.


Tuo ruosteiden liottaminen konservoinnissa tarkoittaa sitä, että ruostuminen pysäytetään kemiallisesti ja ajan tuoma patina jää.
Asiaan on olemassa toimivia aineita, mutta tuskin aivan markettihyllyssä.

[Markku Juusela]

Moro

Joitakin pyöriä ja yhden auton olen museotarkastattanut eikä yhtäkään ole käynnistettyy saatikka ajettu,ajoneuvokatsastuksessa ei ole kuin ehkä valot katsottu ja töötti jos niitäkään saatikka että olisi käynnistetty ja ajettu ei sentään,runkonumero on tarkastettu aina ja sehän on näkynyt hyvin kun on puhallettu puhtaaksi ja sille kohtaa ohut maali.

[Petri J Kokko]

Kyllähän Irwinillä myös myrskylintu oli aikoinaan  ,vuoden 1967 malli joka muuten nettiautossa nyt myynnissäkin hintaan 62 000 rahaa.
Muistelen hänen jossain lehdessä kertoilleen naureskellen jotta parkkipirkot ei uskaltaneet sakottaa sitä virhepysäköinneistä koska auto oli melkoisen kallis ja harvinainen köyhälistösuomessa joten omistajankin täytyi olla isokenkäinen 

Ainakaan minun useissa museotarkistuksissani yhdenkään aparaatin ajokelpoisuutta ei ole tarkistettu,ei edes käyntikuntoa ja sitäkään ei voi pitää asian selityksenä että olisin ajamalla tuonut laitteet tarkistukseen koska en ole vaan pakunperältä alas rullaten ja takaisin punnaten operaation jälkeen.
Edes rekisteröintikatsastuksessa ei ajokelpoisuutta tarkisteta mitenkään,ei jarruja,kytkintä,kumeja,valoja vai onko moottori umpirautaa tai muuta kuin kuoret .....kunhan identiteetti otetaan ylös eli ei pidä paikkaansa ainakaan yleistasolla,valitan.
Ikävä sanoa mutta konservointi kuulostaa enempi höpöhöpöltä ja epämääräisiltä hienoilta termeiltä mun korvissani miten kuluneen ja jopa muutellun ajopelin voisin museoida kertalaakista joillain yksiselitteisillä ohjeilla.


Mikä itu on esim "Veikko sedän" Jaawan konservoinninssa museokilpiin sensijaan että sillä perikunta ajaisi tavallisin kilvin ,mitään erityistä historiaa tokko Veikko Jaawallaan teki joka pitäisi taltioida museokilpiin etuineen  normaalin kunnostamisen sijaan ...en vaan ymmärrä muttei tarviskaan.
Henkilön nimen ja kuin laitteenkin merkin voi vaihtaa tarpeen mukaan,yhteinen nimittäjä tavallinen ihminen ja tavallinen kulunut ajopeli. Harvinaisuudet ja historialliset merkkihenkilöt niihin liittyen ymmärrän konservointitouhuissa jotenkin paremmin. 
Tämäpä tästä,kiitos.