Ite jättäisin ne yläkolmion ruuvit löysäämättä ja pumppaisin keulaa.
Nyt menee off-topiikiksi, Anitalle on tullut hyviä ajatuksia varmaan riittävästi, mistä hämmentää... eikä valtavan isoista asioista ole kyse, aika nopeasti tuo keula on käyty läpi ja löysäilty kaikki pultit, mitä tässä on mainittu. Turvallisuuden kannalta itse katsoisin huolellisesti nuo kolmiot; jos niissä alumiinista valaen tehdyissä osissa on minkäänlaisia murtumia esimerkiksi kolarin jäljiltä, laittaisin hylkyyn. Se Yamaha-merkin huono istuminen paikalleen on arveluttavin asia. Lokarin kiinnityskappaleenakin toimivan tukikappaleen huono istuminen enemmän viittaa tilapäiseen kierouteen, toki sitäkin kappaletta kannattanee hiukan sillä silmällä katsella, ettei ole murtumia?
Vähän kiinnostas perustelu tuolle Markon toimintamallille? Erilaisia kokemuksia varmasti meillä kaikilla, ja ehkä erilaisista vehkeistäkin. Itellä vaan aika vahva muistikuva niistä 70-luvun rossipeleistä, että juuri ne kolmion kiristysruuvit oli ratkaisevat oikaisuissa. Katupyöristä tosin oon vain pari kertaa vastaavaa kieroutta oikaissut, että voin toki olla totaalisesti väärässä. Rosseissahan ei ollut tuollaista vahvaa alempia etuputkia toisiinsa kytkevää kappaletta ollenkaan, sikäli poikkeaa tuonkin Viragon rakenteesta. Itellä olleista -77 vuoden 250 Husqvarna, missä 240 milliä keulassa joustoa, ja vielä ne kovin ohuet sisäputket. Se keula oli aina kierteellä, kun vähänkin kupsahti nurin... ja nimenomaan tuntu, että kun etupyörä jossain nurinmenon vaiheessa yritti kääntyä toiseen suuntaan, ja ohjaustanko vastusti sitä kääntymistä - tai päinvastoin, etuputki kiertyi jommassa kummassa kolmiossa, ja jäi sen jäljiltä kanittamaan kierteelle, mikä sai koko keulan kierteelle.
Jos raskaasta katupyörästä joutuu noita keulan kolmioiden puristuksia löysäilemään, eikä ole ammattikorjaamon nostopöytää, eli pyörä on pyörillään, avaisin neljästä puristuskohdasta molemmista putkista alemman kolmion ruuvit, ja toisesta putkesta ylemmän, pyrkisin etupyörän kääntymisen estäen ja ohjaustangosta kääntäen oikaisemaan, ja tarvittaessa tiukkaisin löysätyt ylemmät ja vastaavasti avaisin toisesta, ja taas oikaisisin. Jos kaikki neljä avaa kerralla, putket hulahtavat kolmioista läpi ylöspäin, massa tipahtaa alas, ja asentaja ajautuu vaikeuksiin... ai että mistäkö tiedän? Toiset ylemmät kiinni estää putkien läpi holahtamisen.
En mitenkään väitä olevani ehdottomasti oikeassa, omiin kokemuksiini vain nojailen tässä. Ja aika vanhoihin sellaisiin, eikä tuohon muistiinkaan aina niin luottamista ole...
jaakkovaakko
PS. Muisti palautuu pätkittäin: Oli miulla siihen mainittuun Husqvarnaan kovasta puusta sorvattu tai porattu sellaiset puolipyöreät kupit, noitten etuputkien halkaisijalle. Vähän vauhdikkaimpien kaatojen jäliltä joutu rässissä vähän painelemaan niitä sisäputkia takas suoriks... heittokelloja ei tarvittu, kun putkea pääs pyörittämään niissä kupeissaan, silmä näki kyllä varsin pienen heiton. Jos putki on taipunut, ei se ruuveja löysäilemällä oikene. Rossivehkeissä nuo putkien halkaisijat alko nopeasti kasvaa, eivätkä enää ihan niin helposti taipuneet. Kunnes sitten keksi joku kääntää ne putket toisinpäin, mutta sen ajan vehkeistä ei minulla ole enää mitään kokemuksia.