Miullakii on tuolla kaapin ylähyllyllä Canon AE-1 Program, minkä ostin uuvenkarheena käytettynä ehkä 1979 syksyllä. Noilla vanhoilla filmikameroilla on omat harrastajansa, niiko vanhoilla moottoripyörilläkkii. Ja niissäkii on sellasia, jotka vaan keräilee, sellasia, jotka ossaavat laittaa kuntoon ne kamerat ja sitte hyllylle, mutta on vielä niitäkin, jotka kuvaavat niillä. Filmikuvaaminen harrastuksena on ollu kasvamaan päin viime vuosina, luulen? Ite en oo tään vuostuhannen puolella ottanu ainuttakkaan kuvaa filmille. Vielä.
Tuossa lasipurkki- tai pahvilaatikkoprojektissa on kaks tärkeetä pointtia, jotta se ois täydellinen, oli sitten kyse moottorpyörästä, kamerasta tai mistä hyvänsä vehkeestä. Sen lisäks, että laatikosta/purkista puuttuu muutama tärkeä osa, siihen pittää olla eksyny muutama sellanen osa, mitkä näyttää samankaltaisilta, mutta millä ei oo mittään tekemistä kyseisen projektin kanssa...
jaakkovaakko
PS. Tuon Olympuksen valotusmittari tarvii patterin. Alkuperänen on joku sellanen metallipari, mitä ei enää saa myydä, ja 1,35 volttinen. Siihen saa ostaa alkuperäsen kaltasta, 1,35V patteria, tai voi laittaa 1,5V alkalipariston ja sellasen lisän, millä jännite tippuu 1,35V. Tai sitten antaa olla 1,5V, ja testaamalla hakee, miten se näyttää väärin. Kameralle annetaan kiekolla filmin herkkyys, ja siihen kun laittaa oikeen määrän korjausta, näyttää valotusmittari oikein väärällä patterilla. Mittari on näytössä näkyvä osotin, mikä asetettaan viivojen väliin muuttamalla valotusaikaa ja objektiivin aukkoa manuaalisesti. Niiko näkkyy, paljon oon selvittäny tuon kameran sielunelämää, ja polttelis kyllä saaha kuntoon. Vaikka senkin tiijän, että jos näin kävis, en sillä kuitenkaan tulis muutamaa alkuinnostuksen filmiä enempää koskaan kuvaamaan; on se kuvaaminen kuitenkin aika lailla helpompaa nykyvehkeillä. Sellanen puoli toki filmikamerassa on, että filmi ja kehittäminen maksaa, ja tullee sen takia paljon enemmän mietityks, mitä kuvaa, miten ja miks, eikä räiski sinne tänne ja sitä ja tätä.
