Aihe: motoristin vahinko herkkyys

[Seppo Havana]

Miten yleistä on motoristin vahiko ja kolarointi. Oma näkemys vakavampi ulosajo ,pyörän kaataminen vahinkon välttämiskesi noin 40v. tallissa ja pysäköinnissä,lähtötohinoissa paikallaan kaattoja 5-6 v. välein Tässä kirjoittelen kävelykepin innoittamana ja tänäpäivänä voorumille ensikertaa kirjautuneena.Vaikka jo 16v. ainkin musepyöräilly muuten aloitellut 70,luvulla tosin pohjois pohjanmaalla liikenne tiheys eri luokkaa kun ruuhka Suomessa

[Risto Saastamoinen]

Onhan noita sattunut. Rippikoululaisena jo aloitin kolaroinnin, tulin mopolla oikealta ja Mini ajoi päälle, Minimies tunnusti. Toinen vahinko sattui kun parkkeerasin tuliterän Marauderin huolimattomasti, menin kahville niin eikö ollut nurin siinä pihalaatoilla. Kolmas ja toistaiseksi viimeinen sattui kun unohdin levyjarrulukon kiinni Varaderoon. Ei usko miten niinkin korkea pyörä voi olla äkkiä nurin kun nostaa vähän kytkintä. Aineelliset vahingot on olleet nimellisiä ja kantti alkaa näillä kymmenillä kestää ääneen tunnustaa töpeksimiset.

[Petri Behm]

Maantiellä tai taajamassa en ole prätkällä kolaroinut tai kaatunut muihin tai muista johtuvista syistä.

Kevariin vaihdoin isomman kaasariin ja heti testaamaan, että keuliiko.
Keuli, mutta kaasu ei palauttanut ja selkäytimessä oli silloin vielä puutteelliset tiedot.
Motoristiurani pahimmat asfaltti-ihottumat, paitsi, että oli hiekkatie...

Parkkipaikalla on muutaman kerran kaaduttu, kun kyykkypyörän U-käännös ei lähtenytkään samalla tavalla kuin talvienskalla, eli haukkasi sisapuolelle.

Kyykky oli kesäkuumalla huoltoaseman pihalla parkissa.
Vissiin vähän huolimattomasti, eli liian pystyssä.
Tankkilaukku oli vähän oikealla ja kun päästin pysäköinnin lopuksi sarvikosta irti, niin prätkä kaatui saman tien oikealle kyljelle...
Tankkilaukun paino muutti painopisteen.
Eka reaktio oli, että näkikö kukaan...

Kesä- ja talvienskailu.
No, välillä tuntui, että enemmän mennään mahallaan, kuin pyörän päällä, mutta se vissiin kuuluu osittain asiaan.

[Jaakko Latvanen]

Kuten Petri jo tuossa viittasikin, maastomoottoripyöräilyn alkeitten ensimmäinen kurssi on toimintajärjestys kaatumistilanteessa.

1.  Näkikö kukaan
2.  Särkykö pyörä
3.  Kävikö itelle mitään

[Jaakko Latvanen]

Vielä omiin kokemuksiin.  15 täytettyäni oli mopo kulkuneuvona, talvellakin.  Kerran jäistä maantietä ajelin mopetilla, niin lumipenkan takaa pihatieltä ilmesty auton keula etteen.  Oli muuten Zwickau P70.  En saanu pysähtyyn enkä ehtiny väistää, tie oli ihan peilijäässä.  Vauhtia ei ollu läheskään mopon täyttä ees, siis ihan laillisen mopon.  Ite kierähin istumaan siihen Zwickaun konepellille, mopoon tuli vaurioita, eli meni ajokelvottomaksi.  Auton kuski oli isälle tuttu mies, ei kiistäny syyllisyyttään, tarjos miulle kyyvin kottiin, ja isän kanssa sopivat korvauksen vahingosta.  Se on ainut kerta kakspyöräsellä, missä on ollu toinen osapuoli.

Kaatunu oon varmaan satoja kertoja, mutta kaikki on liittyny maastomoottoripyöräilyyn, ja melko pieniin nopeuksiin.  Kerran oon lipsahtanu hiekkatieltä pois endurolla, siinä oli kyytiä jonkin verran vaan ei käyny kuinkaan.  TDM Yamahan kaadoin kaks kertaa paikallaan seisontatuelle laittaissa, olemattomin vaurioin kummatkin.  Tuon TDM:n omistin 10 vuotta ja sillä ajoin 110 000 km, siitä perspektiiviä.  Sen kanssa oli yks tilanne pohjosessa, kun poro poikineen tuli puskasta eteen, sillon oli hetken sellanen mieli ettei pysähy, mutta pysähty kumminkin, lähes etunen kiinni elikoissa.

70-luvulla kävin kaverin Italjet-lastenmopolla uimarannalla.  Siellä oli tyttöjäkin.  Pois lähin elvistellen, kylän kuulusa kilpa-ajaja kun luulin olevani.  Pyyhe ja simmarit toisessa kainalossa ja yhellä käellä ajaen sillä pienellä ja pikkupyöräsellä lasten mopolla.  Etupyörä osu johonkin kiveen, linksahti linkkuun ja kuski syöksy mahalleen.  Kyynärpää auki.  Käärin pyyhkeeseen enneko kukkaan näki, ja naureskellen ajelin pois näkyvistä tutkimaan vaurioita... elvistelyllä on ussein lyhyet jälet.

Krossiharrastuksen myötä oon kerran käyny sairaalassa putsauttamassa ja sidotuttamassa kyynärvarren syviä haavoja, kerran kisoissa oli ensiapujoukot hommaamassa ukkoa paareille, kun silmät aukes; en lähteny.  Aika vähillä oon selvinny, vaan en varmaan ihan hurjapäisempiä koskaan ollutkaan.

Trialin jokkiskisoista yks mieleenpainunut on, kun innolla olin menossa jaksolle, mihin olin omiin kykyihin ja luokkaan nähen vaikeeseen paikkaan keksiny mielestäin hyvän ja erilaisen ajolinjan.  Jakson alkulinjan takana oli märkä ja vino puunjuuri; takapyörä ei ollu vielä ees jaksolla kun olin innostukseni kanssa turvallaan mättäällä...

- pääs muistelemisen vauhtiin taas jaakkovaakko -

[Esko P. Lehtinen]

2-kertaa olen moottoroidulla kaksipyöräisellä kaatunut. Lähdimme Orimattilasta vuonna 1969 mopoillamme serkkupojan kanssa Kuhmoisiin. Mummomme oli mennyt veljelleen kylään ja samalla reissulla teki seuraavan talven vihdat. Päätimme lähteä mummoa tapaamaan.
Kuhmoisten kylällä pääväylaa ajoin ja vastaantuleva auto/mopo, en muista kumpi oli niin kääntyi vasemmalle ja minä törmäsin lievästi eturenkaaseen/etukulmaan ja mopo nurin mä kaaduin viereiseen vesiojaan. Ei muita vaurioita kuin märät housut ja mopon polkimenvarren hakkasimme kiven kanssa suoraksi Mopo oli 1964 pappatunturi.


Toinen kerta oli 1980 huhtikuussa. Olin ostanut uuden Kawasaki Z1000ST:een edellisenä keväänä. Ajoin omakotialueen "kokoojakatua" eihän niissä pienten poikkikatujen risteyksissä mitään kolmioita ollut. No sieltä oikealta tuli sitten vanha Mersu ja minä olisin ollut väistämisvelvollinen.  Suoraan keskelle takaovea Kawa osui ja minä auton yli selälleen katuun.
Ambulanssi tuli ja vei sairaalaan mutta onneksi vain aivotärähdys ja samantien pääsin kotiin lähtemään.
Kawasta runko kiero ja uuden rungon tilaaminen ja vaihtaminen Sumekolla vei 8 viikkoa. Kyllä "söi" nuortamiestä silloin kun just ajokausi oli alkanut ja pyörää ei ollut. Juhannuksen aatonaattona hain pyörän sitten Sumekolta ajoon.

[Kari Tirkkonen]

vajaat viiskyt vuotta takana ajeluja ja katulaitteella maltilliset noin 150 tkm ja ollut tähdet kohdillaan ei ole mitään vielä sattunut
työpaikan henkilökuntakerhon cr 250 kokeilut päätty toiseen kertaan, hypystä vastalaineeseen ja siitä  tangon yli kerien ja olkapää edellä alas, olkapäätä korjattiin titaanikoukuilla on nyt sitten vainvannut jo yli 20 vuotta
vähän sama suhde jalkasin liikkuen, reilusti yli kymmenen tuhatta kilsaa hölkätty eikä koskaan nurin mutta vastaava aika mettässä juosten niin tunnin välein nurin, johtuuko sitten siitä kartasta vai mistä . . .

[Reijo Yliräisänen]

Vähän teille on sattunut, meikäläiselle on sattunut liiankin usein.
Vuonna 2006 tuli pihasta mutkan takaa auto eteen, jarruttamisesta huolimatta törmäsin jenkkivanin kylkeen. Olin kevyellä endurolla liikkeellä ja pyörästä tuli vielä kalu. Ja itsekin selvisin parin viikon kivuilla, mitään ei hajonnut.
Sitten vuonna 2021 oltiin pohjoisessa reissussa, tuli traktori puukuormalla vastaan ja sitä lähti ohittamaan auto, harmaa japanilaisvalmisteinen tjs. Ahdasta tuli ja Oyksin reissu ambulanssilla. Auto jatkoi pysähtymättä, tietysti. Mitään ei nytkään hajonnut mutta särkyä on ollut senkin edestä.
Niin ajan edelleenkin moottoripyörällä, toki vähemmän kuin ennen, mutta kuitenkin.

[Jaakko Latvanen]

Mites Reijo tuossa jälkimmäisessä tapauksessa, menikö kulut omasta vakuutuksesta vai tuntemattoman aiheuttajan piikkiin vakuutusyhtiöitten yhteisestä potista?

Ei sillä, että se oleellisin asia olisi, oleellisin on se, että olet kuitenkin jotenkin kunnossa, ja toisaalta ei meidän maassamme sairaalan ovella maksusitoumuksia, vakuuksia tai omaisuutta kysellä, eikä edes sitä, kuka oli syyllinen, kun ambulanssi sinne kuskaa.  Parin kerran kokemuksella jopa sanoisin, että meidän julkisessa terveydenhuollossa suhtkoht hyvin asiat pelaavat silloin kun ambulanssi tarjoaa potilasta sairaalan ovesta sisään.

Jaakko

[Reijo Yliräisänen]

Oltiin kaverin kanssa liikkeellä, meillä oli välimatkaa satakunta metriä. Kun toisen perässä ajaa ja on vähäliikenteinen tie, siinä turtuu ja tulee ajateltua muita asioita, niin tässäkin tapauksessa. Tie oli 80 rajoituksella, ei ajettu kovempaa.
Kun auto tuli vastaan samalla kaistalla kaveri jarrutti voimakkaasti, myös minä jarrutin mutta olin sen verran myöhässä että osuin kaverin pyörään. Ja molemmat nurin, osittain pientareella.
Minun liikennevakuutus korvasi kaverin vahingot, ja minun vahingot meni omasta pussista. On sen verran vanha laite ettei siihen saa kaskoa.
Oyks palveli hienosti, päästiin jopa samaan huoneeseen kaverin kanssa.
Nyt kun katsoo kun äijät ajaa pyörällä tpaidassa ja sandaaleissa tulee miettineeksi että niille ei varmaankaan satu ikinä mitään.
Asialliset ajokamppeet auttoivat asiassa, saappaat ja hanskat pysyivät ehjinä. Lensin sarvien yli ja puvun selkä ja housujen takamus kuluivat lähes puhki.
Enkä mene minnekään ilman asiallisia ajokamppeita, moottoripyörällä.

[Seppo Havana]

Reion kanssa samoilla mielin! ei metriäkään ilman kunnon varusteita,Varkuissa viikositten kun oli niin kuuma. nut jalat pakanamaan kartta ja iho isoilla ruhjeilla,onneksi muut kamat oli hyvät,silti kuukasi kepein ja kaksikuukautta lannetuella.ampulannssikyyti oli vauhdikasta ja ripeää (SUOMEKSI TOSI KIVULIASTA)Oyksin sairaanhoito ja tukimus tosi asiallista ja hyvä kohtelu

[Petri Behm]

Ajovarusteet.
Niistä on jokaisella oma mielipide.

Edellisen kerran kun olin pidemmällä prätkäajelulla kyykyllä, niin päällä oli.
Kaksiosainen nahkapuku.
Koska lämpötila oli +28 astetta celsiusta, niin totta kai nahkapuvun alla oli pitkät kalsarit ja pitkähihainen paita
Race-ajokengät
Race hanskat
16 vuotta vanha AGV avokypärä ja AVIATOR Goggles T2 ajolasit.

Kyllä keskustan jätskikiskalle voi mennä farkkushortseissa ja Tee-Paidassa.
Toki ajohanskat ja hyvät kengät jalassa.
Tietenkin avokypärä päässä...

[Pertti Rintamaki]

Sanonta meiltäpäin: "Sen se kalavehtii, mitä lämmittääki"


Kyllä tuo t-paita-sortsi-yhdistelmä on helteellä mukava, mutta voi sitä jätskireissullakin tulla asvaltti-ihottumaa.
Pitkältä ei tarvitse pelkällä iholla luistaa asvaltilla, kun luu näkyy.
Itse olen yrittänyt aina jotakin väliainetta pitää päällä, vaikka joskus pikkuisen lämmintä paikallaan ollessa olisikin.

[markkukovasin]

Siinä voi mennä loppukestä maukkain maku,kun
raajaa liikuttaa ,kuuluu rusaus kun rupi -tai useampikin-halkeaa.

Kokemustakin on...

t. Markku

[Petri Behm]

Ajovarusteet on niitä elämän valintoja, vähän niin kuin kunnon rakennustelineet, kuulosuojaimet, suojalasit tai pelastusliivit...