Tuota, tuota...
En tiedä, mitä tarkoitat ohjauskulmalla. Ohjauskulma on ns. caster, eli ohjausakselin takakallistuma. Moottoripyörässä ohjauslaakerin kulma rungossa. Se ei muutu mihinkään, kun etupyörän kiinnityspistettä siirretään eteenpäin tai taaksepäin. Ohjauksen jättö muuttuu.
Ohjausakseli ohjauslaakereissaan tähtää maahan tiettyyn pisteeseen. Etupyörä koskettaa maata pisteessä, mikä on taaempana kuin tuo laakerin tähtäyspiste. Näiden pisteiden väli on ohjausjättö. Etupyörää ikäänkuin vedetään siitä pisteestä, mihin ohjauslaakerin linja tähtää maassa, ja jos se etupyörä pyrkii kääntymään poikittain, tuo jättö on se vipuvarsi, mikä ajoneuvon liikkuessa pyrkii kääntämään sen etupyörän takaisin suoraksi. Kun keinuhaarukan kiinnityspistettä muutetaan, siirretään siis etupyörää ja samalla sen maahankosketuspistettä eteenpäin, jolloin tuo ohjausjättö pienenee, tai taaksepäin, jolloin ohjausjättö kasvaa. Taaemmassa asennossa, suuremmalla ohjausjätöllä, on ajoneuvo vakaampi. Pitempi jättö pyrkii pitämään etupyörän suorassa ajoneuvon liikkuessa.
Kaksipyöräistä ohjataan kallistamalla, ohjausta ei ajaessa normaalisti käännetä kuin aivan pienissä kulmissa. Tyypillisesti ohjausjättöä vakiomoottoripyörissä on noin 100 millin luokkaa. Tuota pienemmillä jätöillä ohjaus esimerkiksi soralla tai yleensä pehmeällä pinnalla, tai leveällä renkaalla kaarteista kiihdytettäessä asfaltillakin, menee epävakaaksi, lähtee hakkaamaan jopa. Asfalttikilpureissa on jätöt aika pieniä, se helpottaa kääntymistä suurissa nopeuksissa, varsinkin kun pitää nopeasti heittää toiseen suuntaan kääntyvästä kaarteesta toiseen suuntaan kääntyvään. Niissä vakautta sitten parannetaan ohjausiskunvaimentimella.
Kulkuvälineeksi tarkoitettu moottoripyörä toimii aika hyvin noin 100 millin lähellä olevalla ohjausjätöllä. Menee melko vakaasti muullakin kuin asfalttipinnalla, kääntyy tarvittaessa. Toki näihin asioihin vaikuttaa myös ohjauskulma, tai kulman ja jätön suhde, sekä osaltaan jousituksen joustomatka ja pehmeys - ohjausgeometria vääjäämättä muuttuu jousituksen asennon muuttuessa - ja myös painopisteen sijainti, jopa takajousituksen geometria jossain määrin.
Sivuvaunullisen ajamisesta ja ohjauksen toimimisesta ei minulla ole mitään käytännön tietoa tai kokemusta. Olettaisin, että kun ajoneuvoa ei kallisteta, sitä ohjataan vain ohjaavaa pyörää kääntämällä. Ja silloin täytyy kääntää tangosta enemmän. Ja enemmän käännetty pyörä aiheuttaa suurella jätöllä suuremman oikaisevan voiman. Oletan, että noin 100 mm jättö tekee sivuvaunun kanssa pyörästä melko kankean, voimaa tangon kääntämiseen täytyy laittaa melko lailla. Siksi oletan, että etupyörän on vaunun kanssa oltava edempänä, jolloin jättö on pienempi, eikä tarvi vääntää tankoa ihan niin suurella voimalla?
Toivottavasti joku, joka oikeasti tuntee sivuvaunullisen sielunelämän, oikaisee ajatuksenjuoksuni, jos olen väärässä. Kun siis laittaisin soolona tuon keinuakselin niin, että etupyörä tulee taaemmaksi, ja taas vaunun kanssa niin, että etupyörä menee eteenpäin. Ja edelleen se ohjauskulma on molemmissa tapauksissa sama, se määräytyy runkorakenteesta, ohjauslaakerin suunnasta. Jättö sen sijaan muuttuu tuon siirtämisen verran noiden asentojen välillä.
jaakkovaakko
