Taiton ehotus aiheen laajentamiseksi kerrassaan suotava! Kun meillä näkkyy nyt kännyköissä koronapassit - voijaan toisiltamme mennen-tullen tuossa etteisessä tarkistaa ne - ja Markku K:n tietsikassa on uudet ja entistä ehommat värit, voijaan siirtyä turvallisemmille vesille ja pohtia vaikka elämän tarkoitusta.
Kait se on tarkoituksenmukaista, että varsinaisella osaamisalueella on kulloinkin tärkeimmät askareet. Ja tilanne niiden osalta muuttuu ajan saatossa. Kun mie jouvuin ulkoruokintaan, miulla oli ikkää 53 vuotta. Kerrostaloyksiöön muutin, vuokralle. Vuodeks, aattelin, katotaan sitten. No niin vaan pystyin selvittämään, miten toimii astianpesukone, miten toimii pyykkikone ja kuivuri, mistä löytää tavarat kaupassa, ja senkin sisäistin, että nälän torjuntaan on hyökättävä jo ennen kuin se hyökkää. Vaan kun sitten reilusti kuudenkympin rajapyykistä jo hautaa kohti kulkeneena tuosta vuokrayksiöstä luovuin, ja siirryin tänne Anttolaan ja taas sisäruokintaan, niin ei montaa vuotta mennyt, kun nuo välillä niin tuiki tärkeät opit oli kaikki painuneet unhon yöhön; tiskikone on tosin jostain oudosta sattuman oikusta jäänyt miun vastuualueeseen täälläkin, mutta kaikessa muussa oon taantunut vanhalle tasolle. Tiijä löytäsinkö täältä koko ruokakauppaa, saati sitä mitä käskettiin ostaa!
Maailma muuttuu, ja mie(s) sen mukana!
jaakkovaakko
