Kalliita kilometrejähän ne ovat joka tapauksessa, jos 140km per viikko ajeluun auton hankkii. Pääkaupungissakin on näemmä sitten semmoisia syrjäkulmia ettei julkiset kulje.
Siskolla oli liisarina semmoinen Clio, jotain vähän alle 200€/kk plus vakuutukset. Kaipa sen jollain tapaa järkeväksi koki, kun sellaisen hankki, tosin nyttemmin on (uudehko, käytettynä ostettu) oma auto, vaikka ajotarpeita ei sen enempää kaiketi ole.
Halpaahan ei autoilu missään nimessä ole. Tuon mittaiselle matkalle laittaisin harkintaan jo jotain sähköpyörää tms, jos ei terveydellistä estettä ole sellaisen käyttöön eikä autolle muuta tarvetta.
Ekstra 150€:n tienaamiseksi pitää keskituloisenkin bruttoa tehdä Suomenmaassa kuitenkin liki 300€ enemmän, toki elintason eteen joutuu aina uhrauksia tekemään. Mutta jos ei ole yhtään mekaanisesti/teknisesti suuntautunut, niin pitäisi olla tiedossa hyvä korjaamo johon voi luottaa ja jossa autoa käyttäisi katsottavana vaikka pari kertaa vuodessa. Vaikka auto olisi ihan uusikin. Tulee halvemmaksi ajan mittaan kuin se, että aina ajaa pysäyksiin saakka ja hinauttaa korjaamolle, odottaa korjausta, keksii siihen välille jotain tilapäiskulkinetta jne. Kun ei se takuukaan mitään hölmöilyjä kata. Lisäksi tuollainen pätkäajo on erityisen rankkaa autolle, kuten tiedämme.
Tuohon 6 tonnin hintaluokkaan sopii kyllä monenlaisia autoja. Itselläkin molemmat sellaisia. En niille itse tee juurikaan korjauksia, toki kuulostelen välillä ajellessani että kuuluuko ylimääräistä jne. Huollatan säännöllisesti, lähinnä öljyt ja filtterit. Kyllä niillä pärjää mutta tosiaan sen verran pitää paneutua ettei aja rakkineita hengiltä.
Onhan semmoinen joku 2 tonnin Corollakin vaihtoehto, jää rahaa teettää (vaikka iskällä
) siihen huolto, hommata kunnolliset renkaat, uusi akku ja muutenkin fiksata repsottavat jutut heti aluksi. Huollattaa silloin tällöin ja vähän kuulostelee ajellessaan jne. Jos tulee joku fataalimpi juttu, niin hommaa sitten toisen. Ja jos ei enää tarvitse autoa niin myy sen sillä samalla tonnilla-parilla sitten pois.
