Aihe: Sopivaa kampiakselia etsiskelemässä

[Martti Korhonen]

Yhtä rojektia tässä väsäilen käyntiin, mutta viisautta olisin sen seuduilta vailla. Olisi nimittäin tarvis kampiakselille 50mm iskunpituudella. Ja optimitapauksessa vielä 95mm kiertokangella. Useamman tarvitsee ja halavalla pitäisi saada, kun rahaa ei oikein ole. Netistä vähän jo selailin ruohonleikkureista ja perämoottoreista ja ilmeisesti joissain Briggs & Strattoneissa on ainakin sopivaa iskunpituutta. Liekkö täällä jotakuta pienkonekorjaajaa, jolla olisi näistä kivasti tietoa?

[Marko Mauriala 2]

Kiinnostavan mystisesti kuvailit projektia, mahtaako tulla ikiliikkuja?

[Martti Korhonen]

Ei ole ikiliikkuja, vaan kaksitahtimoottori.

[Jaakko Latvanen]

Tuota, tuota... Jos et ulkopuolista ahdinta oo kakstahtiseen laittamassa, vaan tavallinen kampikammiolla pumpattu moottori tekeillä, ni kiertokangen alapään voitelu on aika haastava toteuttaa muuten kuin bensan seasta tai imukanavaan ruutattavalla öljyllä.  Ja se melkein vaatii silloin rullalaakerin, ja kohtuullisen avoimen rakenteen sille laakerille.  Mites nuo nelitahtiset ruohonleikkurin koneet, onko niissä painevoideltu liukulaakeri tai öljykauhalla voiteleva mikä vaan laakeri alapäässä?  Kaksitahtisen kampiakselin rakenne on helpoin toteuttaa rässäämällä kasattavalle akselille, mites nuo mainitsemasi siinä suhteessa?  Ettei menisi liian helpoksi...

Noitakin osia - limppuja, kammentappeja, akselinpäitä, jopa kiertokankia - on kyllä joku seppä ihan autotalli-koneistamossa tehnyt, joku aikasemmin tännekin kirjoitellut seppä.  Kammentappi siinä ainut lämpökäsittelyä vaativa osa taitaa olla, ja kiertokanki tietysti.  Kangen ja männän massat ovat limppujen epätasapainon kanssa tekemisissä olevia osia, tasapainoituksen asteen päättämisen jälkeen laskettavissa.

En lannistaa halunnut, huomiota vain herätellä.

Jaakko

[Martti Korhonen]

Nimenomaan mahdollisimman yksinkertaisesti tarkoitus edetä. Rullalaakerilla. Kaksitahdin osat siis hakusessa. 80 kuutioisen Villiers midgetin sylinteri ja mäntä tulossa. Samaisen koneen kampiakseli on olemassa ja se onkin luonnollisesti todennäköisimpänä vaihtoehtona, mutta pohdin noita muitakin mahdollisuuksia. Sellaisia, joita olisi Suomen maasta puoli-ilmaiseksi saatavilla ja johon olisi varaosiakin. Aikomus valaa lohkot itse ja rakentaa kampiakseli mahdollisimman valmiista palikoista.

[tuomo jylha]

Lohkon valu, ja keskenään lohkopuolikkaiden tiiviiksi saaminen ei ole ihan helpoimmasta päästä oleva toimenpide, ainakaan kotiverstaalla. Vauhtipyörän se tarvii myöskin, ja sen pitää olla tasapainotettu kampiakselin kanssa. Muuten ne runkolaakerit hajoaa justiinsa. Ja kuten Jaakko jo kirjoitteli, niin laakereiden voitelu pitää tapahtua joko sillä 2t bensalla, tai sitten polttoaineen syöttö pitää tapahtua ruiskutekniikalla ja ahdettuna, ja se alakerran voitelu jotenkin muulla tavoin, esim roiskevoiteluna, huohotusjärjestelmän kanssa. Ja sitten päästäänkin vasta itse sen isomman ongelman ääreen, eli tarpeeksi kestävät kalut sinne moottorin sisälle. Monimutkainen, ei ole halpa, eikä kestävä.
 Ei ihan helpoimmasta päästä oleva rojekti.

[Martti Korhonen]

Hommaa tälkaisessa on, se on selvä, enkä sitä ole missään vaiheessa epäillyt. Nuo kaikki ovat asioita, joiden vaikeudet tiedostan, mutta jotka ovat tulevaisuudessa, eivät tässä päivässä. Apuna on kaveri, joka on rakentanut toimivan moottorin alusta saakka itse, ja on tällä hetkellä tekemässä toista. Apunani on siis taitoa, kokemusta ja koneistusvehkeet. Sekä pitkäpinnainen luonteeni. Tässä on ajatuksena se, että en märehdi kaikkia mahdollisia vaikeuksia, vaan etenen (mahdollisuuksien mukaan ennakoiden) asia kerrallaan. Toki arvostan sitä, että mahdollisia vaaranpaikkoja osoitetaan, mutta esimerkiksi lohkojen tiivistäminen ei ole vielä tämän tai ensi vuodenkaan juttu. Sitä ehtii kyllä tuumiskella kahvikupin tai kaljan äärellä useamman kerran.

Tuohon kampiakseliin. Tosiaan on ajatus tehdä joko alkuperäisistä akseleista tai joistain muista soveltamalla. Ensimmäinen on luultavampi ja silloin olisi tasapainotus valmiiksi kondiksessa ja rakenteen soveltuvuus tehoa vastaava. Ilmeisesti nämä ruohonleikkuri-Villiersit on varsin luotettavia vehkeitä. Vaan jos löytyy sopivamalli, jonka osista onnistuu suhteellisen pienellä muokkaamisella ja jonka osia on paremmin saatavilla, niin sitten sekin on vaihtoehtona. Aikaa menee joka tapauksessa, kyllä tähän voi vähän vaivaakin nähfä. Raha on toki este, sitä ei ole paljoa.

[Kari Sillanpää]

Rohkea rotan syö! Briggseissä on iskunpituudet tuota luokkaa noissa noin 4-6.5-heppaisissa, ei ehkä just 50 milliä (2”) missään mutta vähän alle tai yli. Roiskevoideltujahan ne, ainakin sivuventtiilikoneet. Ehkä semmoisen keskitapin kaulalle saisi rullalaakerinkin, tulee ronskin kokoinen kiertokangen alapää mutta ylimitoitus on paras mitoitus Vaikka pian ne limput ja akselit joku sorvaisikin, keskitappiin loivat kartiot päihin ja mutterilla kiinni limppuihin, joissa vastaava reikä, sillai ne pysyy Harrikassakin. Tasapainotus on oma hommansa mutta kun mulla on semmoinen aavistus että ei Martti ole mitään korppusirkeliä rakentamassa niin kierrokset on tarkoitus ehkä pitää maltillisina ja voitelu runsaana? Eli limpuista siivut pois kangen puolelta, alkuperäisestä Villiersistä mallia.

Kampikammion valu ei ole helppo tosiaankaan, mutta tässä puhutaan nyt kaverista joka on tehnyt itse lasisia valokuvauslevyjä ikivanhalla reseptillä... huvikseen, kenenkään pakottamatta Laiskempi, kuten minä, saattaisi tehdä sillälailla kahteen suuntaan symmetrisen kapineen että voisi samalla mallilla valaa molemmat puolet. Tai siis en minä moista saisi aikaiseksi, mutta jos saisin. Reilusti työvaroja vaan että saa ruuvinreiät ja tasopinnat tehtyä vaikka olisi vähän ”toleranssiakin”. Ja maailmahan on aihioita täynnä, kätevä tekee vaikka jostain parista jarrurummusta tai muusta valmiiksi melkein oikeanmuotoisesta kapineesta kampikammion. Oikeastikin hommaa helpottaisi jos olisi jotkut laakerikannet tms, vaikka sitten joku auton napalaakeri tms jossa olisi valmiiksi tehty tarkka potero rullalaakerille. Ei tarvitsisi tehdä ”kuin” se keskimmäinen viipale.

Kyllä siitä hyvä tulee!

[Jaakko Latvanen]

Haasteellinen, vaan mielenkiintoinen projekti taas Martilla!  Hattua nostan!

Kampikammion valu muuten kuin sarjatyönä tapahtunee seuraavasti, luulisin?  Valetaan lohkot niin, että niissä on tarpeeksi tavaraa eli työstövaraa.  Koneistetaan se toisiaan vasten tuleva pinta; en näe suurimmaksi ongelmaksi tasopinnan saamista pitäväksi?  Tiivistepinnalle ei liene tarvetta äärimmäisen ohueksi edes?  Sitten koneistetaan ne ruuvinreijät, joilla lohkot kiinnitetään toisiinsa.  Ja sitten ne lohkot kiinnitetään toisiinsa, ja vasta nyt koneistetaan akselia varten laakeripinnat, samalla kiinnityksellä; saadaan suora reikä akselille.  Kiirettä ei ole yksittäiskappaleen kanssa, koneistukset niin hennoilla syötöillä, ettei taipumia merkittävästi tapahdu koneistettaessa.  Terän kuluminenkaan ei lie ongelma yksittäiskappaleessa, mitoissa mennään.

Kampiakselin kohdalla voisi lähteä siitäkin ajatuksesta - siis kun koneistusmahdollisuus ja osaaminen on - että etsii vain sellaisen kiertokangen, joka on mitoiltaan sopiva, ja tekee loput. Jos ei halua joutua lämpökäsittelyjen maailmaan, ottaa käyttöön samalle kiertokangelle tarkoitetun laakerin ja kammentapin, jostain sellaisesta mitä on saatavissa jatkossakin.  Limppujen sorvaaminen ei ole vaativin osa, ja silloin iskunpituuden saa mieleisekseen.  Sovitukset limppujen ja kammentapin sekä akselin päiden ja limppujen välille osaa koneistaja tehdä, ei kun rässäämällä kasaan.  Tasapainoitus vaatii laskemista ja selvittämistä, mutta ei ole mahdotonta.  Konehan ei ole koskaan tasapainossa, siinä osa edestakaisten massojen aiheuttamasta häiriöstä muutetaan 90 astetta eri suuntaan.  Ja toteutetaan koneistamalla limppuihin reikiä.  Se ei ole avaruustiedettä, valitaan vain haluttu tasapainoitusmäärä, ei sen tarvi olla kuin sinne päin.  Akselin suoruus on tarkempi asia, siitä ne ravistukset lähtevät.

Voi kuin ois vielä Ismo tai mikäs se nyt se Tampereen seppä olikaan, mikä Pispalassa ja puutalopuolella enempi vaikutti ainakin jossain välissä.  Heiltä saataisiin tietoa siitä, missä minun ajatukseni menevät metsään.

Jaakko

PS. Yksittäiskappaleena limput koneistetaan yhdessä ja yhdellä kiinnityksellä, tulee samanlaiset, eli kaikki reiät samassa kohdassa ja yhtä etäällä toisistaan!

PS2.  Tämä ei ole tietoa, vain olettamusta.  En ole tehnyt mitään mainituista hommista, enkä tule koskaan tekemäänkään.  Mielenkiinnosta vain pohdin.  Siis vastuu lukijalla, kuten aina.  Minun juttujeni kohdalla.

[Martti Korhonen]

Hakamäen Ismo on puoliksi tuttu, mutta en viitsi mennä vielä kyselemään. Katsotaan miten asia lähtee etenemään ennen kuin alkaa oikeasti vaivata ihmisiä. Olen tätä jo pari vuotta miettinyt kun se kaveri on vähintään sen ajan motkottanut, että pitäisi tehdä "joku asiallinen moottori". Tämmöiset hankkeet jää helposti alkuunsa, mutta kun tätä on jo pitkään miettinyt ja 1910-1920 - lukuisia (jota henkeä tässä on aikomus hakea) vehkeitä ei oikein ole minun budjettiin tarjolla, niin katsotaan nyt jos into syttyy käytännön tasollakin ja säilyykin vielä. Valumalleihin on jo koivuvaneria ja mittoja jo vähän hahmoteltu paperillakin.

Koneen on oltava vaakatasossa halkeava, koska sylintereitä tulee neljä. En lle keksinyt oikein muita vaihtoehtoja toteuttaa mitenkään järkevällä vaivan tasolla. Sylinterit ja männät ovat tosiaan 80 kuutioisesta Villiers Midget - ruohonleikkurista. Niissä on vino rivoitus, jolloin v4-kone näyttää ns. perkeleen hyvältä. Neljä itsenäistä kampikammiota peräkkäin, jokaisen välissä rullalaakeri ja tiivistys. Stefat siihen on nyt ollut mielessä. 1920-luvulla tehdyssä Stanger kaksitahti-V-twinissä oli labyrinttitiiviste tuossa, mutta paineen kestävä akselitiiviste lienee yksinkertaisempi vaihtoehto.

Villiersissä on alun perin vajaa hevosvoima tehoa eikä noista ole aikomus viimeistä tehoa repiä irti. Jos joskus on valmis prätkä alla, niin jos 50-60 km/h kulkee niin tavoite on saavutettu. 20-lukuiset kevyet kaksitahdit on pirun viehättäviä vehkeitä ja leppoisa retkeily kivaa. Noilla tehoilla kun laittaa ylimitoitetun laakeroinnin ja kunnolla öljyä niin voisi odottaa jopa vähän luotettavuuttakin.

Yksi Villiers jo on hankittu ja niitä saa briteistä aika edullisesti. Niitä tehtiin aikanaan paljon, eikä tuon kokoluokan ruohonleikkurikoneet ole kovin haluttua kamaa.

Kahtotaan miten etenee. Kuten sanoin, näissä on riski, että jää jo ihan alkuvaiheeseensa. Ja itseni tuntien myönnän, että näin voi vielä käydä. Mutta on tätä jo ajatuksen tasolla punnittu puolelta jos toiseltakin, ja osiakin hankittu. Voi olla että asia alkaa edetäkin!

[Arto Ahonkivi]

Mulla on -27 mallisessa NV:ssä vaakatasossa halkeeva moottori, on viälä osina joten siitä näkis yksityiskohtii miten rakentais moottorin.
Ota yhteyttä jos kiinnostaa kattoa miten toi moottori on tehty.

[tuomo jylha]

Mielenkiintoinen ja taatusti haasteellinen projekti. Laitahan Martti välillä kuvia ja tekstiä homman edistymisestä.

[Martti Korhonen]

Pari linkkiä, jossa juttua noista kaksitahtisista Stanger V-twineistä. Emmää tiiä mikä noissa kaksitahdeissa niin vetoaa. Noihin aikoihin on jotain aika hienoja tehty, kuten vaikkapa yksisylinterinen Dunelt, jossa porrastettu mäntä. Näin saatu kampikammioon 770 kuutiota seosta, joka ängetty sitten 500 kuutioiseen sylinteriin. Bleriotkin teki isoa kaksitahtia, kaksisylinteristä 750 kuutioista.

http://reddevilmotors.blogspot.com/2012/06/stanger-two-stroke-v-twin-1919.html

https://cybermotorcycle.com/marques/stanger/stanger-1921.htm

[Jaakko Latvanen]

Onkos kakspyttysissä issikoissa huulitiiviste kampiakselilla sylintereiden välissä?  Jawassa ei ole, labyrintti hoitaa.  Kuten kakspuolikkaassa Jawassa kytkimen puolen tiivistyksenkin.  Usseempisylinterisen kasaus on aika lailla simppelimpi labyrinteillä kuin stefoilla, luulen mie.

Mites ois square four -rakenne?  Neljä erillistä kampikammiota neliössä, sama iskusuunta kaikilla, parit pyörivät keskenään eri suuntaan.  Menee ensimmäisen asteen värinöitten kanssa täydelliseen tasapainoon itekseen.  Ja toisen asteen värinät jääp sitä vähemmiks, mitä pitemmät kiertokanget laittaa...

Vaakasuuntaan halkeeva on miun ymmärryksen mukaan tarkempi valmistettava, ja vaikeempi tiivistettävä, mutta muuten kätevämpi koota ja purkaa.  Ja kestää aksilat suorina kasatessa, jos laakerien paikat on sattunu kohilleen lohkojen valmistuksessa.

Mielenkiinnolla seurataan, kun rojekti ottaa tulta!

Jaakko

[Martti Korhonen]

Tuossa Jawan kaksisylinterisen rakenteessa voisi kyllä olla itua. Pitää katsastella ja tuumiskella.