Jos Pekka ihan aikuisen oikeesti haluat edes jossain määrin ajaa sillä pyörällä, ni koita käyvä testaamassa jotain kuppila-kilpuria ensteks.
Miulla tullee kohta seitenkymppiset, muistaaksein oot pikkusen jälessä? Ja jo viitisen vuotta sitten oli tilaisuus istuskella paikallaan vaan oikeen, ei kahvila sellasen, kilpurin puikoissa. Jalat taipu hätäsesti tapeille, kädet yletti lipponeihin. Vaan ei kääntyny pää niin ylös, että ois tietä pystyny ees puolta tuntia kattomaan, ja jos ois pakolla yrittäny, ois ollu seuraamuksena niskakivut. Ja jos paino jääp yhtään käsille, oli sitten kyse moottoroidusta tai väkisinpolettavasta vehjeksestä, ni sama homma. On vaan hyväksyttävä, että ainoa käypänen ajoasento on pappa- ja pappimalli, selkä suorana kohti taivaanrantaa. Soppereita oon toisaalta vierastanu, ko moottorpyöräily on vahvasti alkanu maastomalleilla, ni tuntuu vieraalta, jos ei oo jalat painopisteen alla ottamassa töyssyjä vastaan. Vaikka toisaalta suoremmat polvet ja lonkatkii tuntus mukavammilta. Käet ei oo nojaamisväline, mutta ei toisaalta oo roikkumisvälinekkää.
Ronkeliks männee ukko vanhetessaa.
Toivon vilpittömästi, että pelottelin turhaan, että siulla taipuu vielä ne paikat, minkä pittää taipuu. Ja päinvastoin...
Jaakko
PS. Tuosta moraalisesta puolesta vielä lissään oman mielipitteen. Jokkainen tekkee omallaan just niiko haluaa ja mikä itestä parraalta tuntuu, siihen ei oo naapureilla eikä pussihousufundamentalisteillä mittään sanan sijaa eikä heiltä tarvi kysellä. Tai kysellä aina voi, mutta tekkee kuitekii oman mielesä mukkaan. Pekan kohalla on vielä nähty, että hää voip tehä sellasen minkä haluaa. Myö muut enimmäksee voijaa tehä sellanen mikä sattuu millokii tulemaan...
