Kovin idioottivarmoja ohjeita on vaikea antaa, mutta tässä jotain vihjeitä:
Mikäli kytkennät näyttävän olevan oikein, eli ei "sekaisin" niin seuraavia juttuja voi koettaa soveltaa:
Yleismittaria jos käyttää niin näissä vanhoissa vehkeissä sähkö on AC:tä, eli jännitteitä mitattessa yleismittari vaihtojännitealueelle. 200 voltin alue on sikäli hyvä, että se riittää yleensä täysilläkin kierroksilla, vaikka valopuolalla ei ole kuormaa, mutta toisaalta sillä näkee hyvin myös ne muutamat voltit tyhjäkäynnillä. Ilman jännitteensäädintä olevat sähköt yleensä vaatii, että valopuolan kuorma on oikea. Vastusmittauksella tai piipparitoiminnolla saa selville, onko jollain välillä yhteys vai ei. Ja kannattaa muistaa, että vika voi olla myös maapuolella.
Varmaan paras olisi aloittaa ihan päältä päin katselemalla johtosarjaa, löytyykö epäilyttäviä hiertymiä tai muuta. Katkos voi olla myös johdon sisällä mikäli johto on joutunut joskus venytyksen kohteeksi. Tällaiset kohdat voi koeponnistaa vetämällä epäilyttävän kohdan molemmilta puolilta eri suuntiin, ja mikäli eriste venyy kovin helpolla, on johto tuosta kohti poikki, eli siihen sitten paikka kolvaten ja kutistesukka päälle. Sama liittimien kohdalla. Jos on historian painolastia, eli aikojen saatossa tehtyjä korjauksia, niihin kannattaa suhtautua epäilyksellä - kaikki on viallisia ennen kuin toisin todistetaan - on hyvä lähtökohta. On myös mahdollista että jossain on oikosulku runkoon, jos paljas johto on päässyt hiertymään runkoa vasten.
Valo/tööttikytkimen toiminta kannattaa testata yleismittarin ohmi/piipparialueella, kytkin voi olla hapettunut ja töötin maa ei jostain syystä yhdisty. Tähän voi käyttää kontaktispraytä. PRF:n 7-78 ruskea on sopivaa (tämä vinkki sillä perusteella että edellisessä elämässäni korjasin erilaisia elektroniikkalaitteita ja siellä tuota tuli käytettyä).
Ensimmäinen ehto valojen toiminnalle on, että sähkö tulee valopuolalta valokytkimelle, eli mikäli jännitettä ei löydy valokatkaisijalta, on yhteys poikki.
t. Janne
