Mielenkiintoinen keskustelu, varsikin tuo loppuosa, jossa Teemu otti kantaa noihin nykyajan sometrendin mukasiin kommentteihin; kun tieto loppuu, siirryttään viisastelemaan asian vireen.
Itse olen jättänyt tämän ryhmän juuri samasta syystä.
Nyt kun piipahdin katsomassa ja kyse oli akuista, niin en malta olla esittämästä omia kokemuksiani, jotka perustuvat 6 vuoden kokemuksiin Varta- konsernin palveluksessa. Ajattelin, että ehkäpä täällä on vielä vanhan kansan porukkaa, joita kiinnostaa asiapohja.
Lyijyakku on ”keksitty” jo 150 vuotta sitten ja pysynyt toimintaperiaatteeltaan samana koko ajan. Toki markkinoilla näyttää olevan paljon ”uusia” lyijyakkuja, mutta uutuudet liittyvät vain akun rakenteellisiin seikkoihin, ei itse ydinprosessiin. Kun puhutaan lyijyakun teknillisistä ominaisuuksista, oleellisia seikkoja ovat kapasiteetti, purkauskyky ja purkaus/varauskertojen lukumäärä. Näihin kaikkiin voi vaikuttaa pääasiassa akun mekaanisilla ominaisuuksilla, kemialla ei kovin paljoa. Nuo kolme tekijää ovat akun valmistuksessa aina vastakkaisia.
Kun tiedetään, että positiivisen levyn aktiivimateriaali laajenee purkauksessa kolmikertaiseksi, on selvää, että trukkiakun keskeinen elinikätekijä on positiivisen levyssä aktiivimateriaalin irtoaminen ja putoaminen kennon pohjalle. Näin akku menettää kapasiteettiaan, siis trukki työkykyään. Siitäsyystä trukkiakkujen positvisen levyn aktiiviaine on lasikuitutaskun tai putkien sisällä. Puhelinlaitteiden ja voimalaitosten akuille taas keskeisintä on pitkäaikainen purkauskapasiteetti pienehköllä virralla. Tällöin levyjen paksuus on tärkeä tekijä. Samoin levyjen välissä oleva hapon kiertomahdollisuus (reagoinut happo muuttuu kevyemmäksi vedeksi ja nousee ylöspäin ja imee happoa tilalleen). Näin akku pystyy pitämään jännitteensä suhteellisen vakaana.
Starttiakussa taas lyhytaikaien purkausvirta kylmässä on oleellinen tekijä. Tällöin suuri levyjen pinta-ala ja positiivi-negatiivilevyjen keskinäinen etäisyys on määräävä tekijä. Starttiakussa levyt ovatkin ohuita, 1-2 mm paksuja ja levyjen keskinäinen etäisyys samaa luokkaa (erottimien paksuus).
Startatessa levyjen välissä, etenkin levyn huokosissa oleva happo reagoi startatessa. Koska levyjen väliset etottimet ovat hyvin ohuita, ei happo pääse kertämään kuten paikallisakuissa. Tämä pudottaakin nopeasti akun jännitettä ja starttivirtaa. Toisaalta hetken odottelu ”elvyttää” akkua, kun tuore elektrolyytti on hitaasti päässyt virtaamaan levyjen väliin.
Akkuteollisuus on pyrkinyt määrittämään normit joilla em mainittujen eri käyttötarkoituksiin valmistettavia akuja testataan. Starttiakuissa yleinen on CCA, cold cranking amps, eli kylmäkäynnistysvirta. Sen tarkoitus on olla yhteismitallinen vertailuarvo, ei niinkään absoluuttinen teknillinen arvo. Siis akku kestää kylmässä (määrätyssä lämpötilassa) sanotulla CCA- virralla, määrätty aika nimettyyn loppujännitteen.
Kuten sanottu, tuo CCA-arvo saadaan akkuun tekemällä levyt ja erottimet mahdollisimman ohuiksi, jolloin akkuun saadaan mahdollisimman monta levyparia. Tällöin tulee vastaan toinen kriteeri, eli elinikä. Siis akun mitoitus on aina eri tekijöiden kompromissi.
Tämä tässä, palataan taas 6 kk kuluttua.👍
