Vaikkei karanteenissa ollakaan niin vaimo kokoaa mielellään palapelejä, just sai 1000-palaisen aika hankalan valmiiksi. Minäkin joskus osallistun, vaikkakin sudokut on enempi mun heiniä. Lasiluukullisen takan kanssa saa toteuttaa suomalaiseen geeniperimään sisäänrakennettua tuleentuijotustaipumusta.
Ihan hyvin kuluu aika myös ”ku vahtaa kahveekuppi käressä klasista mäjelle”, mutta tulee siinäkin raja vastaan.
Sapuskaa on kiva laitella, joku pata tai soppa tai semmoinen joka on uunissa tai hellalla kauan. Tai läskisoosi, siinä on monta vaihetta ja lopputulos erittäin palkitseva.
Musiikkia tulee kuunneltua paljon, hyvät kuulokkeet auttavat kotirauhan ylläpidossa ja laajahkon levykokoelman hankkineena ei tarvi netin kanssa sählätä. Kirjoja on hyvä olla kotona olemassa niin että on valinnanvaraa, ja voi niitä parempia lukea useammankin kerran.
Ja kai sitä noista veteraanimoottorivehkeistä aina jotain hinkkaamista tai näperreltävää löytyy. Olis mulla vanhaa perua monta koottavaa pienoismallia ja lennokkejakin kasaamatta, mutta liimat ja maalit ovat kyllä kuivuneet purkkeihinsa eli kauppareissu tai todennäköisemmin verkkokauppatilaus tarttis tehdä että niiden kanssa pääsisi aloittamaan. Viimeisessä hädässä voi vaikka ottaa jonkun hapettuneen alumiininpalan, koneenposken, jarrukilven tai semmoisen, ja vesihiomapaperia ym kiilloitustarpeita ja kiilloitella.
Ja kaiken tuon ylläolevan perusteellinen suunnittelu, menee siihenkin helposti tunteja.
