Noitten vehekkeitten aikoina aika paljon katoin vierestä, ko niitä korjattiin. Puchin konneessahan on kaksvaijeri systeemi, ei jousta siellä alapäässä. Melkko tarkka senkii vaijeri oli säädöstään, varsinkin kolmevaihteisessa.
Noissa yksvaijerisissa, missä jousi vettää toiseen päin ja vaijeri toiseen päin, sitä vaijerin vetämää vaihetta pittää päällä se kahvan lukitsija, eli kytkinkahvassa oleva levy meni kahvan rungossa olevaan loveen. Niissä se mitotus oli aika monessa melko tarkka; kun kytkinvivun laakeripisteeseen kulu väljää, se kytkinvipu pääs pikkusen linksalleen, ei ennää kahvan antama liikematka riittäny molempien vaihteitten päällä pysymisseen. Kahvan saattaa saaha kotikonstein muotoiltuun tiukaks niin, että kahvan vaihdevaijerille tekemä liikematka on maksimissaan, niiko uutena. Jos se lukituslovi on kulunu, tai se loveen menevä osa, oiskohan sitä mahollisuus täyttää jollain? Siis jos kokonaista vaihdekahvaa ei löydy uutena. Myös vaijeri voi vaikuttaa asiaan. Ensinnäkkii pittää olla notkeeksi voijeltu eikä ylimääräsiä mutkia matkassa, jotta se jousi vettää varmasti sinne suuntaan perille vaihteen. Jos vaijeri on ite tehty tai joku onneton tarvike, voip ite vaijerin suojus olla liian vieteri; painuu kassaan ja hukkaa osan liikematkasta. Säätö pitäs periaatteessa tehä vaijerille niin, että kun siinä on se vaihe, minkä jousi vetää päälle, päällä, vaijerissa pittää olla aavistus löysää, tai nolla, mutta ei saa missään tapauksessa kantaa yhtään, jotta se vaihe (tässä tapauksessa siis kakkonen noiden toisten tietojen mukaan, ite en muista kummin päin nuo olivat puolen vuosisadan takaa) kestää päällä.
Kun vaijeri on niin säädetty, että kakkosella on se aavistuksenomainen löysä alapäässä, eli jousi saa kakkosen vedetyksi perille, pitää kahvan viedä ykkönen päälle niin, että myös pysyy. Jos kahvan liike ei riitä, on noilla edellämainituilla konsteilla yritettävä löytää puuttuva liike. Jos vaijeria kiristää, menee ykkönen perille, mutta silloin vaijeri jää kantamaan ja kakkonen ei ole perillä. Jos tuo kahvan liike on vajaa, parantava konsti olisi lyhentää sitä alapään vipua joku milli, jolloin sama kahvan liike tekisi siirtäjälle pidemmän liikkeen? Joko kokeillen tai geometrian kaavoja tarvii, jottei mäne lyhentämään liikaa. Ensin mittaa tarvittavan liikematkan, sitte sen mitä nyt löytyy, ja sitte vaan laskee paljonko vaijerin kiinnityspistettä pittää siirtää...
Etenkin Sachsin koneessa se rattaiden välissä oleva osa mikä vaihteet kytkee, oli varsin pehmeä, ei kai se ollut alumiinia? Väärin säädetyllä vaijerilla kun ajoi, ja vaihde silloin tällöin hyppäsi lovista seuraavaan, kuluivat kytkennän kulmat pyöreiksi , eikä siinä enää saanut vaihteita pysymään päällä vedossa. Se väliosa taisi olla kerran käännettävissä, sai kulumattomat kantit taas vetopuolen käyttöön (jos vain toinen vaihde oli hyppinyt)? Mutta ei niitä vaihteita missään sen ajan mopon koneissa tarvinnut kovin kauaa hyppyyttää, kun kytkennän vetokulmat rattaissa pyöristyivät, eikä tullu sitten kuntoon kuin uusilla rattailla.
- muistel jv; uskoo kuka tahtoo, takuuta en ohjeille anna...
