[font=]Tervehdys[/font]
[font=]Yllätyin kun Markku aloitti keskustelun nestekaasuautosta, tai oikeastaan Opel Kadet B-mallisesta bensiinikäyttöisestä kulkineesta jonka muutin Lahdessa Svinhufudin kadulla nestekaasua polttavaksi.[/font]
[font=]Vuosi oli 1980. Jo silloin oli puhe ja taisi tulla myös katsastusmääräyksiin arvot pakokaasujen maksimi hiilimonoksidiarvoiksi. [/font]
[font=]Asia kiinnosti myös siksi, että tarvitsin aiheen opinnäytetyölle. Projekti piti sisällään tiedonhankintaa, suunnittelua, ajoneuvon muutostöitä, kaasuasennuksia testausta ja tulosten arviointia.[/font]
[font=]Silloin käytin teetätin ensimmäisen kerran sähköistä tiedonhakua, muistaakseni TKK:n kirjastosta. Sieltä minua auttoi miellyttävän palveluhenkinen naisihminen. Lainsäädäntö ja määräykset olivat 60-luvulta, niitä piti soveltaa 80-luvulle, jotta laitteen sai muutoskatsastettua. Auton tuuletettuun ja muusta korirakenteesta hermeettisesti erotettuun tavaratilaan sijoittui kaksi 11 kilon trukkipulloa, joista kaasu saatiin nesteenä. Yksi pullo oli kerralla käytössä. Kaasu johdettiin magneettisuodattimen läpi putkistoon ja sieltä höyrystimeen. Ennen höyrystintä oli myös magneettiventtiili konetilassa, jota käytettiin turvalaitteena ja vaihdettaessa polttoaine bensiinille.[/font]
[font=]Kojetaulussa oli vipukytkin jolla valittiin kulloinkin käytettävä polttoaine. Bensiinipiirin sulkuventtiilinä toimi volkkarin jälkikäyntiventtiili, joka oli muutettu siten että se sulki Opelin Weber-kaasuttimen pääsuuttimen. Kiihdytyspumppu toimi kuitenkin silloinkin sillä sen tarvitsema bensiini ei kulkenut pääsuuttimen läpi. Varsin yksinkertainen, mutta toimiva ratkaisu. Moottoria muutin siten että kasvatin puristussuhdetta korkeapainemännillä ja palotilaa pienentämällä. Nestekaasun oktaaniarvo on huomattavan korkea, näin lähteiden mukaan myös moottorin hyötysuhde nestekaasukäytössä paranee.[/font]
[font=]Katsastus sujui ongelmitta, eipä herroilla ollut asiasta liiemmälti tietoa, mitä nyt 60-luvun ohjeet joita hekin tulkitsivat.[/font]
[font=]Ajossa auto toimi oikeastaan yllättävän hyvinkin, ongelmia ei ollut kesällä, eikä talvellakaan. Polttoaineen muuttamisesta nesteestä kaasuksi huolehti jäähdytysjärjestelmän kiertoon liitetty höyrystin. [/font]
[font=]81 kesällä tuli kutsu armeijaan Ensin Vekaralle ja myöhemmin Kokkolaan ja sitten Santahaminaan. Varusmiehelle olivat polttoainekulut merkittäviä, mutta nestekaasukäytöllä 11 kg:lla, 1200 Opelilla pääsi Ruovedeltä Kokkolaan ja toisella takaisin. Kulkuun kaasun käyttö ei vaikuttanut, vääntö ehkä jopa kasvoi, moottori ei nakuttanut. Normisti pullollisella pääsi 230-250 km, muistaakseni ennätys oli kuitenkin hiukan päälle 300km. Ongelma oli vähän sama kuin nykyään sähköautoilussa, eli varmistaa tai varata polttoaineen saanti, mutta aina oli bensiini varalla. [/font]
[font=]Loppujen lopuksi kokemus nestekaasun voimalla liikkumisesta oli positiivinen, ehkä hiukan nostalgiaa mukana. Kustannuksista muista sen, että nestekaasupottu maksoi aluksi 11mk mutta nousi hyvin nopeasti ainakin tuplaan ja lisäksi tuli vuotuinen dieselvero. Minä ajoin autolla 4-5 vuotta ja isäni jatkoi sen jälkeen ainakin saman ajan. Mutta se on toinen jännittävä tarina ainakin loppuosaltaan.[/font]
Muistona piirustuksia, raportti, valokuvia ja monia tuttuja, jotka edelleen muistavat ”kaasuauton”.
Anteeksi pitkä vuodatus, jatkaa jos jollakin on kiinnostusta.
Esko J
