Myökii käytii eilen rouvan kanssa kumpanenkin hakemassa lentsupiikit. Myö ei tosin omia aikojaan sinne tölmäilty, vaan oltiin netistä varattu ajat; kumpasellekkii omasa vielä...
Pentti ei arvannu leskeltä mennä kyselemmään mahollisesta taivaaseen pääsystä, mikä varmaan oli ihan tahtikkaasti aateltu ja toimittu. Mutta siitäpä muistu - tietysti - mieleen yks vanhempi tappaaus.
Oli sellanen Einari-niminen mies, oli ammatiltaan laturi, eli kivityömaalla poras kallioon reikiä, laitto niihin tynamenttipötkylät, kytki piuhat ja posautti. Vuosia oli jo sitä työtä tehny. No kerran sitten oli taas kenttä porrailtu ja panokset laitettu, kun iski kahvitunti. Parakissa joivat kahvit, saatto siinä kierros tai pari paskahousuakin tulla katottuu. Ja sitten takas työmaalle, ja Einari tarttu porraan ja alko jatkamaan puolvalmista reikää. Mihin oli ennen kahville lähtöä laittanu just panoksen.
No senhän arvaa miten siinä kävi. Pikanen ja hätänen tuli Einarille lähtö.
Siinä työmaalla oli Einarin naapurin mies kanssa töissä. Hänet pomo laitto sitten viemään suruviestiä Einarin leskelle. Mies meni lesken luo ja kerto tapahtuneen. No suuri oli tietysti järkytys, siinä istu leski kyökin jakkaralla ja itki miehensä kohtaloa, ja viestintuoja seiso ovensuussa ja pyörittel lakkiaan käsissään. Leski itkunsa lomasta sitte kyselemmään tutulta mieheltä, että mitä on tää mieltä, pääsköhän meijän Einari taivaaseen.
Naapur rehellisesti vastas, että ihan varma hän ei voi siitä asiasta olla, mutta kyllä se ainakin siihen suuntaan lähti!
