Aihe: Puhutaanpa koirista

[Henry Eklund]

Ollaan hiljan muutettu ja naapuri tuli kysymään voiko taluttaa meidän koiroa tyttärensä kanssa. Sanoin et kyllä kuhan ei ole liukasta ku se vempula vetää 95Kg ukon kumoon, tyttö sitä niin paijasi ja tykkäs. Niillä just lopetettu koira ja tytöllä ikävä.

[Martti Hänninen]

Meillä oli aikanaan "nöffi", se oli hyvä talutettava, kun ei sitä tarvinnut hihnassa pitää, ei pihalla, eikä lenkillä. Kuvassa Pappa tuli kiittämään ruoasta, ei ole näköjään muistanu ruokalappua laittaa, kun on sotkenut rinnuksiaan.

[ylläpito on poistanut liitteen]

[Henry Eklund]

Mulla oli karhukoira joka juoksi vapaana, jos auto tuli niin heti tuli vierelle. Semmonen 5Km rantaan matkaa, toimi kuin ajatus. Dopperi melkein osas mutta tämä venäjän laika ku haistaa kissan tai oravan jäljet niin lähtee heti ja ei kuule mitään.

[Henry Eklund]

Meillä kolmas ja viimeinen koiro menossa, lapseton pariskunta ja koiro on kuin lapsi. Tämä venäjän tuonti on ilmeisesti itä siperian laikaa, tietty muutakin rotua. No ennen oli dopperi ja kuin lammas, tästä tuli ittekseen kauhia vahti. Vuoden vaihteessa muutettiin ja kolme naapuria on hyväksynyt, sääli koirosi kohtalosta. Meidän nyt sekarotuinen ei saanu vakuutusta niin sillä on tili johon menee joka kuukausi rahaa ja josei riitä niin kärvistellään itse, koira on ykkönen.

[Kari Sillanpää]

No voi. Mikäs Millillä? Tiukkoja paikkoja nämä

Meidän Maijalla meni vointi huonoksi yhtäkkiä, kaikki mitä söi tai joi tuli tuplana takaisin tai ainakin siltä tuntui. Olihan sillä sairauksia, kilpirauhasta ym, mutta lääkkeillä oli ihan kunnossa. Tutkimuksissa oltiin, ei oikein röntgeneistä ym selvinnyt, epäiltiin suolitukosta. Leikkaukseen siis. En kysellyt hintaa. No, kasvainhan siellä oli tukkeena. Ja sisuskaluissa kaikennäköistä muutakin. Olisi se ehkä kuntoon tullut, mutta rankka ja epävarma olisi toipumisprosessi ollut. Lääkäri ompeli takaisin kasaan, ei laitettu herätysainetta, mutta päästiin sanomaan hyvästit tokkuraiselle koiralle. Lopuksi sitten eutanasiapiikki. Kuusivuotias koira, ja äärimmäisen rakas koko perheelle. Kyllä siinä pillitettiin porukalla. Uurna pitäisi maahan laittaa tässä jonain lämpimänä päivänä. Puolitoista vuotta se tuossa on ollut pöydänkulmalla, pitäisi kai päästää irti jo pikkuhiljaa. Meillä oli jo silloin toinenkin koira, nuorempi, se helpotti kyllä ikävää.

Voimia sulle Eero, mihin ratkaisuun päädytkin.

[Petri Behm]

Kun saattelin aikoinaan sisarusmäyrät sinne paremmille peuhauslaitumille, niin kyllähän siinä silmäkulma kastui oikein kunnolla.
Lisää se kastui, kun sen pahvilaatikon sai noutaa parin viikon jälkeen.
Mökillä on "pet sematary". Siellä on tällä hetkellä haudattuna ainakin toistakymmentä eläintä, koirista marsuihin.
Toinen lähti 13v ja toinen 15v ikäisenä.
Nyt on talossa 8v ja 6v villakoirat.
Joista vanhempi hommattiin sen jälkeen kun eka mäyrä kuoli ja toinen sen jälkeen, kun toka mäyrä kuoli.

13 vuotiaana kuollut mäyrä jäi auton alle mökkirannassa neljä vuotiaana.
Paikallinen elukkalääkäri sanoi, että ei kannata, kuningatar sanoi, että ei käy.
Paikallinen elukkatohtori pumppasi koiran täyteen kivunlievittäjää ja jotain salpaajaa.

Kuningatar ajoi autolla Helsinkiin elukkayliopistolliseen, jossa mäyrää operoitiin Neljä päivää.
Lantio kokonaan irti ja 14 erilaista murtumaa / katkeamaa peräpäässä.
Riittävästi rautaa ja titaania hanuriin, niin mäyrästä tuli vielä yhdeksäksi vuodeksi meille kaveri.
Operaatio maksoi 1600€, mutta sehän on vain numeroita pankkitilillä.

Niin ja ei vakuutusta, kuten ei nykysilläkään koirilla.

[Risto Saastamoinen]

Kaverille kävi juttu, mikä teki kippeetä omassakin aivossa. Hyvä lammaspaimen tuli vanhaksi ja pääs tai joutui meille eläkepäiviään viettämään, ja uusi oikein hieno bordercollie kasvamaan ja oppimaan. Oli jo aikuisuuden kynnyksellä kun alkoi vointi heiketä, paikallinen eläinlääkäri sanoi ettei voi tehdä mitään. Mutta tuolla pääkirkolla puolisuomea etelämpänä on linikka, jossa saadaan verevvaiholla koira oletettavasti kuntoon. Hetkeekään miettimättä nosti kaveri koiran merssuun ja pääkirkolle, jossa linikan rappusilla koira vetäs viimeisen henkäyksen kaverin sylissä ja kuoli.

[Magnus Hytönen]

Tuskin mikään muu seuraeläin pääsee niin iholle (ja alle) kuin koira. Johtuu kai siitä että sen rakkaus omaan laumansa johtajiin on niin kirjaimellisesti ehdoton, verrattuna ihmisten välillä vallitseviin suhteisiin joihin aina jossakin määrin liittyy tuo quid pro quo (olenko kenties liian kyyninen...?).
Koiran ottaminen on kuin vekselin kirjoittaisi, lankeaa jossain vaiheessa maksettavaksi. Suru on kova mutta eihän se muutakaan voi olla, sellaisen ystävän kun menettää lopullisesti...
Meidän Atte-bokseri, järjestyksessä neljäs, lähti sateenkaarisillalle maaliskuussa ja tyhjyys tuntuu vieläkin. Itkettiinkö? No kyllä, ja pitkään. 

[Henry Eklund]

Meidän piti lopettaa dopperi jonka lonkat meni, oli iloinen ja käveli ihan hyvin mutta jäätiköllä jalat lipsahti eikä päässyt ylös ilman apua. Päätettiin päästää pois ennenkuin tulee uudet liukkaat. Tuhkattiin ja ehdottomasti yksin, uurna oli talven meillä ja keväällä ripottelin tuhkaa mereen ja loput mökillä edellisen haudan päälle. Vieläkin joskus lipsahtaa kun Patea pitää komentaa sana Kapu, Kapuksi ristittiin kun sen kennelnimi oli One van Destroy ja koiraa on helpompi kutsua lyhyellä kaksitavuisella nimellä. Mielipiteitä on monia mutta jos olisin itse voimissani niin dopperi olis talossa, vieläkin silmä kostuu kun katson siittä tehtyä maalausta. Kun lopetettiin pidin tassusta kiinni ja sanoin elänlääkärille jos rupeaa kramppailemaan mä ammun sen enkä maksa lattiaan tulevaa reikää, lähtö oli rauhallinen. Vähän oli amerikan meininkiä kun haettiin uurna, oli pöydällä ja kynttilät paloi ja kukkia. Sanoin et uurna mulle ja maksoin ja äkkiä kotiin.

[Magnus Hytönen]

Onko Victorissa kenties kääpiösnautseria? Meidän tyttärellä on sellainen; aivan samat hammasongelmat.

[Martti Hänninen]

Meijän Miskan uurna ( Suomen lapinkoira, mikä oli tuon nöffin jälkeen) on ollut 4v kirjahyllyn päällä. Kuoli yhtäkkiä miun jalan juureen olohuoneen lattialle, kerran vaan ulahti, ja se oli siinä.

[Henry Eklund]

Meidän koiran lopetus oli tilattu maanantaiksi, perjantaina rupes kouristelemaan jalähdettiin päivystävälle elääkäärille. Just kun käännyttiin pihaa koira huokaisi viimeisen henkäyksen ja lääkäri totes et kuollut on. No kuoli hienosti pää mun sylissä, ei ulostanut eikä pissannut autoon, pissas lähtiessä.

[Timo Junno]

Eilen piti viiä Jallu nukutukseen. Syöpä eturauhasessa, ei jättänyt paljoa vaihtoehtoja.

Ikävähän tuota jo on. Varsinkin kun herkästi aattelee, että jaksoi oottaa että kaveri pääsee sairaalasta ja varmasti alkaa kuntoutua.

[Jaakko Latvanen]

...ja vain siks että men purasemmaan jottain pikkunilkkiä persauksista, mikä oli vielä sille typerälle nilkille ihan oikein!

[Petri Behm]

Näköjään pääsee rekisteröidyn ja sirutetun koiran omistaja kaivamaan kuvetta...

Maan yli puoli miljoonaa koiranomistajaa saa alkaa valmistautua valtion määräämään lisälaskuun ja koiratietojen ilmoittamiseen valtiolle. Asetus koirien pakollisesta sirutuksesta ja rekisteröinnistä viralliseen koirarekisteriin on hyväksytty. Tietokantaan kirjaamisesta peritään maksu.
– Uskoisin että puhutaan mieluummin kymmenistä euroista kuin sen isommasta summasta, sanoo yksikön johtaja Jaana Mikkola Ruokavirastosta.
https://yle.fi/uutiset/3-11843781