Mitään en asiasta tiedä, mutta kysyin Herra Googlelta.
Ostitko Lapin reissulta kuksan, mutta siitä juotu neste maistuu pahalta tai kuppi peräti halkesi? Kuksantekijä Lasse Laulaisen mukaan monen kohdalla homma menee mönkään heti alkumetreillä.
– Usein jopa liikkeissä neuvotaan, että uusi kuksa pitäisi kaataa täyteen viinaa. Kukaan ei kuitenkaan osaa kertoa, miksi. Se on vanhaa höpinää.
Lähes 30 vuotta kuksia valmistaneen Laulaisen mukaan aitoa kuksaa keitetään tekovaiheessa suolavedessä. Viina taas menee puusta läpi, kastelee sen ja muuttaa suolatasapainoa aiheuttaen jännitteen. Kun astiaan kaadetaan kuumaa tai kylmää nestettä, astia saattaa napsahtaa halki.
– Jos kehtaa myymälässä vilkaista, että näkeekö kukaan ja käyttää kieltä kupin ulkopinnassa, voimakkaasta suolan mausta tietää, että kuksa on oikea, Laulainen vinkkaa.
Suola on syy siihen, että uudesta kuksasta juotu neste maistuu kummalliselta. Laulaisen mukaan kupille tulisi tehdä kahvirasvakäsittely sekä maun että kestävyyden parantamiseksi.
– Laita kahdeksi minuutiksi kahvia kuppiin, äläkä yritäkään juoda, koska tässä vaiheessa pahin suola liukenee huokosista. Kaada pois ja anna kuivahtaa pari tuntia, jotta puun huokoset avautuvat, Laulainen neuvoo.
Kuivumisen jälkeen suoritetaan varsinainen kahvirasvakäsittely.
– Suodatinpussin pohjalta otetaan ruokalusikallinen märkiä, lämpimiä kahvinpööniä ja hierretään peukalolla lujasti kupin seinämiin kunnes purut ovat kuivuneet. Rasva imeytyy puun avoimiin huokosiin ja muodostaa vettähylkivän rasvakalvon. Kuksa ei kastu, kuivu ja halkea, ja kalvon alle jäävät kaikki ylimääräiset maut.
Vaikka viinakäsittely on Laulaisen mukaan virheellinen neuvo, sääntöön on yksi poikkeus.
– Sen minä hyväksyn, että ennen rasvakäsittelyä kuksan makua muutetaan viinalla, mutta siihen riittää korkillinen. Sitä huljutellaan reunoja myöten ja se häviää kuin hohtimet kaivoon. Korkillinen ei mene läpi vaan imeytyy puun pintaan. Kuukauden käytön jälkeen kuksasta voisitten juoda mitä vain, Laulainen kertoo.
Kuksantekijä painottaa, ettei astiaa saa koskaan pestä tai edes huuhdella. Astianpesuaine imeytyy puuhun ja liukenee seuraavalla kerralla nesteeseen vaikuttaen myös makuun.
– Sanon asiakkailleni, että huuhtelen kuksan kun olen syönyt siitä hernekeittoa, koska muuten se menee ajan kanssa umpeen. Savotoilla kuksasta syötiin ja juotiin, ja kun siihen tuli paksumpi kalvo, se näverrettiin puukolla pois.
Laulaisen mukaan puu on niin hygieeninen materiaali, että kuksa pysyy puhtaana pesemättäkin.
– Olen tehnyt kokeen, jossa kuksaa käytettiin kolme kuukautta pesemättä. Sitten aamupäivällä juotiin kahvit ja iltapäivällä tehtiin testi, jota terveystarkastajat käyttävät. Testin mukaan kuksassa oli saman verran pöpöjä kuin keraamisessa astiassa, joka otetaan astianpesukoneesta.
Lasse Laulaista harmittaa, ettei kuksien mukana yleensä tule kunnollisia käyttöohjeita, tai sitten ohjeet ovat virheellisiä. Markkinoilla on monenlaisia kuksia, esimerkiksi lakattuja ja parafiiniöljyllä kyllästettyjä. Laulaisen mukaan lakattu kuppi ei ole kuksa laisinkaan, parafiiniöljy taas liukenee kuumaan nesteeseen.
– Kuksa olisi hyvä ottaa käyttöön ilman minkäänlaista öljyä. Paras öljy on kahvirasva ja paskaiset kädet.
Hyvän kuksan tunnistaa Laulaisen mukaan hinnasta: jos kuksa maksaa 35-40 euroa, se on oletettavasti tehty oikeasta materiaalista ja keitetty suolavedessä. Ja jos kodin kätköistä löytyy jo valmiiksi pitkään käyttämättömänä ollut kuksa, sen voi ottaa käyttöön kahvirasvakäsittelyn myötä.
– Kuksa on ekologinen ja helppokäyttöinen: juot ja laitat odottamaan seuraavaa käyttökertaa. Kuksa on laiskan ihmisen jokapäiväinen käyttöesine.
