Jos tuollasta vanhusta joku aikoo oikein ajopyöräksi laittaa, kannattaa miun mielestä paneutua siihen eturaappaan huolella. Aika vanhatkin rumpujarrut saa melko hyviksi, jos löytää ja laitattaa kohtuu pehmeää kitkamateriaalia, ja malttaa säätää ne hihnat hankaamaan koko alueeltaan yhtä aikaa. Ei siitä yhden sormen tai ei ehkä kahdenkaan sormen lukkojarrua tule, mutta kuitenkin sellainen, missä jarrussa on enemmän pitoa kuin renkaassa. Ja vaijerit nykykamasta, ei niitä vieteristä tehtyjä suojuksia, mitkä painuu puolet kahvan liikkeestä kasaan, kun tosissaan vetää.
Rumpujarrujen ongelma kilpa-ajoissa oli saada lämpöä ulos. Se ei ole tiellä ajaessa ongelma; jos joudut sen vaikka moottoritienopeudesta kerran paniikissa pysäyttämään, joutuu siinä pitämään tutinatauon, eli jarru jäähtyy kyllä ennenkuin seuraavan kerran tarvit. Käyttövoimaa voisi muokata sitä avainnokkaa muotoilemalla, mutta sitä jos tekee, on tiedettävä mitä tekee; liika muotoilu voi aiheuttaa sen, että saa aikaiseksi yhden sormen jarrun, joka ei tosijarrutuksen jälkeen palauta.
Itse ainakin tunnen oloni aika huteraksi moottoripyörällä liikenteessä, jos etujarrussa on vähemmän pitoa kuin renkaassa, ja mahdollisesti vielä hankala tai tunnoton käytettävyys. Harvoin niitä ihan maksimissaan tarvii, mutta mukava on tietää, että jarrut kuitenkin on.
jaakkovaakko
