Kirjoittaja Aihe: Lapsuuden muistoja  (Luettu 2653 kertaa)

Lokakuu 11, 2019, 00:21:03 ap
Luettu 2653 kertaa

Jaakko Latvanen

  • Vieras
Olin viime viikolla evakossa Imatralla.  Kun ajelee Mansikkalasta kohti Imatrankoskea, uimahallin tai vanhan leirintä-alueen kohdalla on tien laidassa puinen kaupparakennus.  Siinä toimi 50- ja 60-luvuilla, kun asuimme Linnalassa, päivittäistavarakauppa, Osuusliike Imatran myymälä.  Se oli meille lähin kauppa, ja kun jääkaapista ei edes unta nähty, siellä oli myös käytävä lähes päivittäin.  Minunkin aina joskus.  Ei siinä enää ole kait vuosikausiin ruokatavarakauppaa ollut, mutta rakennus on ollut pystyssä.

Vaan nytpä seisoi kaupan takana iso kaivukone, edessä pyöräkuormaaja, ja takana ollut varastosiipi oli jo hävinnyt.  Kun olin saanut majoitusasiat järjestykseen (tai järjestys on kovin, kovin vahva sana tässä yhteydessä, saatan palata siihen asiaan myöhemmin...), ajelin kiireesti ottamaan viimeiset kuvat.  Ajattelin, että neljän jälkeen saan huseerata kameroineni rauhassa, vaan eipä mitä, taisi olla urakkaluonteista purkutyö, siellä New Holland lauloi eikä aikomustakaan päivän pulkkaamisesta.

Seurailin ja kuvailin työtä jonkin aikaa.  Ammattimies oli koneen puikoissa; vieressä oli useampi romulava, ja tarkasti tuli tavara lajitelluksi omiin lavoihinsa suoraan kahmarikauhalla, ei tarvittu käsityötä!  Illalle oli minulla vielä muuta sovittua ohjelmaa, ja ajattelin poiketa seuraavana päivänä uudelleen.  Niinkuin poikkesinkin, heti aamusta, mutta ei ollut kuvattavana enää kuin perustukset, savupiippukin oli hävinnyt!

Uuden puukoulun tieltä oli purkutuomion saanut tuo rakennus.  Laitan tähän linkin muutamaan kuvaan; omia lapsuuspaikkoja, en tiedä, kiinnostaako ketään, vaan ne katsoo ketä kiinnostaa.  Sarjassa on myös läheisen kansakoulun opettajien asuntolasta muutama kuva, sekä erään siltapilarin perustuksen alkuvaiheet, jotka sattuvat olemaan aika tarkasti siinä kohdassa, mihin vanhempani ja kolme vanhinta sisartani muuttivat ry..., siis rajan taakse, jääneestä Ensosta talvisodan jälkeen.  Sekä vielä yksi kuva autokorjaamosta; sekin rakennus oli olemassa jo 1950-luvulla, ja autokorjaamo siinä toimi jo silloin, ja isäni oli siinä töissä jonkun aikaa!

Kuvasarjan koostin lähetettäväksi ulkomaille eksyneille sisarilleni, saa nähdä tunnistavatko paikkoja.  Mutta tästä niitä saa katsoa ketä kiinnostaa, niinkuin jo totesin:

https://flic.kr/s/aHsmHBjAsR

jaakkovaakko
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 11, 2019, 00:28:54 ap kirjoittanut Jaakko Latvanen »

Lokakuu 11, 2019, 20:47:00 ip
Vastaus #1

Taito Nuutinen

  • Vieras
Jaakon kuvistakin näkyy että puru on paras eriste..niin kuin "just eilen laitetun" näköistä purua että..tosin tulen arkaahan tuo on mutta siinä vaiheessa kun purut palaa kannattaa katsoa toiseen suuntaan..ja puru antaa myös pienet kosteudet "anteeksi"..

Lokakuu 12, 2019, 03:38:03 ap
Vastaus #2

Pentti Eskelinen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 7713
  • Nuolija Kuopijosta
On ne kuitennii nuo nykyrakentajatkii jo jottae oppinu homevaurioehin minimisoemisesta.

 Monet rakennuksethan pystytettään nykyvään semmosen umpiteltan sisällä, johon ei ihan vähänen vesi- eikä lumikuuro piäse sissään satamaan. Siellä satteensuojassa on sitten hyvä lyyvä ne vuojen-pari avotaevaan alla romottanneet eristeet ja muut rakennustarpeet seiniin, ja a vot, rakennuksen homehtuminen on sillä ehkästy.

Sannoo itekkii elämässään kymmenijä linnunpönttöjä tehny rakennusalan "asijan tuntia". 8)
-pena-

Lokakuu 12, 2019, 10:19:51 ap
Vastaus #3

markkukovasin

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 11930
Ei meillä kyllä koulussa savonkieltä opetettu.
Sillä tuo voi olla jopa paremmin kirjoitettu kuin
kieliopin mukaan? :laugh:

Vastuukysymykset tässä(kin)  jätän suosiolla muille...

t. Markku

Lokakuu 12, 2019, 10:37:18 ap
Vastaus #4

Pentti Eskelinen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 7713
  • Nuolija Kuopijosta
Tulee kyllä tuosta Penan tekstistä mieleen kansa-koulun kielen opettaja.

 Se on meinaan kirjotettu väärin tuo - asijan tuntia - ,Koska se on yhdys sana !

 Lälläl lälläl lällällää - Pentti ei oo saa kirjoittaa...                                ;D

Kirjotin jo Lapvetelän kansa-koulun ensimmäesellä luokalla 1958 kiitettävän yhteksän äitin kielestä ja kirjotuksesta, ja sen jäläkeen oun jatkoopiskellu vielä lissee. Joten ihan turhoo mulle alat, Nikkaenen! >:(
-pena-

Lokakuu 12, 2019, 14:20:00 ip
Vastaus #5

Jaakko Latvanen

  • Vieras
Taisin jossain topiikissa mainitakin, että Imatralla kävin ystäviäni tapaamassa viime viikolla, ja yksi heistä on moottoripyöräurheilun järjestötoiminnassa varsin ansioitunut ja tunnettu.  Tämän topiikin kuvasarjassa on Linnalan koulun opettajien asuntolasta pari kuvaa; sitä koulua minä kävin kansakouluosuuteni, kuten myös tämä ystäväni aikanaan (hän on siis minua 13 vuotta vanhempi, yhden sisareni kanssa samalla luokalla oli hän).

Linnalan koulun johtajaopettajana toimi silloin Kosti Valtonen, ja myös hänen vaimonsa, kirjailijana tunnettu Hilja Valtonen kuului koulun opettajakuntaan; Karhumäen hautausmaalla levänneet molemmat jo vuosia.  Pariskunta rakensi tämän ystäväni kouluaikaan omakotitaloa, muuten näköetäisyydelle siitä kaupparakennuksesta, jonka viime vaiheita kameroineni osuin viime viikolla sattumalta todistamaan.  Ystäväni kertoi, ettei aivan mallioppilas ollut hänkään kansakoulussa, mutta yksi luokkakaveri oli vielä ylitse; tämä kuulemma laitettiin jo tunnin aluksi nurkkaan seisomaan varoilta jo ennenkuin mitään ehti tapahtua.  Jälki-istuntoa sai helposti, ja välillä Kosti oli ottanut itselleen valvontavuoron.  Pojat kävelytettiin Valtosten omakotirakennustyömaalle, ja jälki-istunto kuitattiin irrottamalla nauloja käytetyistä laudoituksista ja oikomalla niitä... Ossi kertoi ohiajaessaan kyydissä istuville usein mainitsevansa, että lapsityövoimalla se nousi tuokin talo...

Itse olin kiltti poika jo silloin, en ollut nurkassa enkä jälki-istunnossa.

jaakkovaakko