Kerran Pekingissä hain paikan jossa saa varmasti oikeaa, hyvää pekingin ankkaa. Ankka oli loistava. Tehty kuten pitää, nahan alus oikein, kaikki oikein, nahka rapsakkaa hienosti paahtunutta ja hyvää. Ihan loistava.
Naapuripöydässä amerikkalaisperhe, ukko, akka, kaks tenavaa. Siirtelivät haarukalla ankanpaloja lautasen reunalle... täähän on nahkoineen... sitte isukki sanoi perheelle, lähetään McDonaldsiin... Lähtivät. Moukat.
Kaikki on suhteellista.
Lisäys. Kerran tallustelin yöllä pietarissa. Yhessä talossa oli seinässä sellanen 50X100cm aukko. Menin kattomaan kun siellä oli valo. Mummeli istui kopissa, ja kun hetki kateltiin niin tilasin yhen sitä mitä oli tarjolla. Mummeli otti kanan valkosipuliliemestä, huitas veittellä, kahmas kouralla isommat luut pois, ja isoon valurautapannuun kana litteeks. Kansi päälle ja tiilikivi painoksi. Käänsi välillä. Otimme mummon kanssa hömpsyt votkaa kanaa odotellessa. Järkyttävän hyvää, en ole parempaa kanaa saanu sitä ennen enkä sen jälkeen. Kanaa ja uskomattoman hyviä ja rumia valkosipulikurkkuja. Ihan järkyttävän rumia ja hyviä kurkkuja. Ruokajuomana valkosipulikurkun liemi. Uskomattoman hyvää.