Niin että Jaakon isäukko jätti renkaat rajan väärälle puolelle?Voi kun olisivat olleet sellaista kokoa mikä ei niiden fillareihin käynyt... 
Miehän oon syntyny 1950, eli muiden kertomia, ei itsekoettuja, on niitten aikojen tarinat.
Ystävällismielinen itänaapuri marraskuun lopussa 1939 alotti Suomen pommittamisen ilman sodanjulistusta. Ensossa oli klooritehdas, ja se oli yksi ensimmäisten pommituslentojen kohde sillä kulmalla. Miun kaks vanhinta sisarusta olivat Ensossa kansakoulussa, kolmas oli vasta parivuotinen ja kotona. Ensolaiset katsoivat, että lentolehtisiä pudotetaan koneista, näin on äitini kertonut. No kun lentolehtiset osuivat maahan, selvisi kaikille, etteivät olleetkaan lentolehtisiä, vaan aivan muunlaisia terveisiä. Onni ensolaisille oli ryssän normaali ryssiminen; ei osuneet lehtiset siihen klooritehtaaseen, vaan metsiin menivät. Isä ja äiti lähtivät hädissään etsimään vanhempia lapsiaan koulusta, missä opettaja oli panikoitunut ja lähettänyt kaikki lapset menemään itsekseen koteihinsa. Lapset löytyivät, koko porukka johonkinpäin polkupyörillä pakoon, sitten nopea tavaroiden haku kotoa ja sieltä kokonaan evakkoon. Ei tainnut siinä vaiheessa se kumikasa olla päällimmäisenä mielessä mukaan otettavia arvottaessa...
Jatkosodan alussa taisi meidän puolella olla sen verran enemmän oma-aloitteellisuutta, että ei aivan samalla tavalla lähdetty Imatralta evakkoon, mutta ei tainnut siinäkään isoja valmisteluaikoja olla. Kun rintama eteni kauas Itä-Karjalaan, evakkolaiset pääsivät palaamaan koteihinsa. Isä oli ollut sitä mieltä, että ei palata Ensoon, vaan pysytään Imatralla; sieltä tulee kuitenkin lähtö. Ei ollut hän väärässä siinä. Ja pian joutui itse nostomiehenä (1905 syntyneenä ei tarvinnut ihan ensimmäisiin rytinöihin mennä) mukaan rintamalle, mutta tuli sieltä vielä takaisin, vain kotiseutunsa menettäneenä. Monelta muulta meni enemmän.
Kolmas evakkoonlähtö taisi olla vielä edellistäkin rauhallisempi, kun rintama alkoi taas lähestyä Imatraa jatkosodan loppuvaiheessa. Sille evakkoreissulle kerrottujen tarinoiden mukaan äitini kulki kolmen tyttären kanssa polkupyörillä, viiminen sillon olleista oli syntynyt 1937, ja meni jo itsekseen isän tekemällä lastenpyörällä, 1944 keväälläkö se viiminen evakkoretki tehtiin? Renkaista en muista tarinoita kuulleeni, liekö olleet kumia, puuta vai rautaa.
Poikkeskohan tää taas yhtään otsikosta?
jaakkovaakko
