Pidin vuosituhannenvaihteessa pari vuotta jokapäiväisenä käyttöautona 1962-malllista, eli silloin noin 40-vuotiasta, Volvo Duettia.
Ajo oli noin miljoona kertaa hauskempaa, kuin jollain muovisemmalla pelillä, mutta ei silti mitenkään vaikeaa tai rasittavaa, tosin sitä oli jo tottunut kaikenlaiseen vanhempaan kalustoon, enkä ollut varmaan edes ajanut 80-luvun alun autoa uudemmilla metriäkään, muuta kuin vuonna 1995 autokoulun Orionilla.
Kestävyyden suhten oli vain yksi miinus, jonka takia autosta tuli etupäässä luovuttua, perä hajosi kolme kertaa. Niitä onneksi löysi nopeasti, ettei tarvinnut ikinä montaa päivää autoa seisottaa. Alkuperäisen hajottua käytin Amazonin periä, joissa oli vähän harvempi välitys, niihin piti vaan hitsata lehtijousen kiinnikeet.