Kasvisruoan vastustamisvimma joidenkin taholta on kieltämättä erikoista. Kun eihän kasvisruoan pitäisi olla suomalaiselle mikään ihmetys. Vielä joitain kymmeniä vuosia sitten taisi olla kouluruokaloissa ne liharuokapäivät kasvispäiviä harvinaisempia. Toista sataa vuotta sitten ei maaseudulla lihan kanssa paljon herkuteltu, vaan syötiin lähinnä kasviskamaa. Itse kun olin 1990-luvulla koulupoika niin pinaattilettupäivä oli kelpo päivä, oli nimittäin hyvää. Eikä siinä mitään ideologisia propagandoja tai pakotuksia ollut.
Ravitsemuksestahan tässä ei niinkään ole kyse kuin arvoista ja ideologioista. Monelle se lihaton päivä näyttäytyy ideologisesti määrättynä rajoituksena, jota katsotaan tarpeelliseksi vastustaa. Ja tokihan tähän sekoitetaan politiikka mukaan, vaikka alkuperäinen ajatus kasvisruokapäivästä saattaisikin olla muista lähtökohdista syntynyt. Nykyään syödään lihaa todella paljon. Lihan määrän vähentämisellä olisi monia positiivisia vaikutuksia mm. kansanterveyteen. Kyse ei ole pelkästään punavihermädättäjien aivopesusta, vaikka moni asian sellaisena näkeekin.
Itse olen ollut jo n. 15 vuotta kasvissyöjä. Perusteet ovat eettiset, mutta emmää jaksa ruveta ihmisiä asiasta moralisoimaan kun se on ns. perseestä ja kyllähän tässä on myös yksilönvapaus kyseessä. Joka tapauksessa nämä vuodet ovat osoittaneet, että aivan hyvin lihattakin pärjää, eikä se ruokavalio koostu pelkästä linssikeitosta ja kukkakaalipirtelöstä.
muok.
Ja ihan hienosti Suomen armeija pärjäili toisessa maailmansodassa, vaikka kasvisruokapäiviä olikin ajoittain runsaastikin. Toki tällöin lihasta jouduttiin luopumaan tilanteen pakottamana, mutta kyllä se silti kiistatta osoittaa, ettei muutama kasvisruokapäivä viikossa tee miehistä taistelukyvyttömiä!
https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/armeijan-kasvisruokapaiva-puhuttaa-vaikka-sota-ajan-jermut-taistelivat-kasvisruuan-voimin-tallainen-vegemenu-sotilailla-oli/
