Sytkän ajotuksen säätöön ohut paperi käyp, muistasin että ois ollu peräti jaavan ohjeissa neuvottu sätkäpaperi laittamaan kärkien väliin. Kun ei nykimällä liiku, on käret kiinni, ja kun vapautuu, on se hetki millon käret aukeaa eli kipinän lähtö käsillä. Sillon pitäs olla männällä matkaa ylös vielä kolmisen milliä jälellä.
Puolan johdosta sylinterin kanteen pittää polkasemalla jaksaa roiskasta tuollasen lähemmäs sentin kipinän. Viis milliä on ehoton minimi, siihen jos ei puolan kehittämä jännite riitä, ei oo toivoo kipinästä pensakaasussa ja puristuksessa. Konkka jos on tiensä päässä, lähtee ylleesä kone käyntiin, vaan käyp räkimällä ja katkojan kärissä loimottaa mahoton tuli. Siis jos ei varsinaisia mittareita oo... se kaupallinen puolan testeri muuten tekkee just saman mittauksen, eli minkä matkan päästä jaksaa kipinä hypätä.
Jos kestomagneeteista on yty hävinny, jääp kait ensiöjännite alas, ja puola on ikkäänkuin kertoja, samassa suhteessa jääp korkeajännite alas. Ja niitten magneettien paikkakin pitäs olla oikea, että on jännitteen nousut oikeessa kohtaa. Niihen selvitykseen ei oo miulla kotikonstia.
Äkkiä kokonaan kadonnu kipinä aika ussein viittaa jostain irrallaan olevaan tai suoraan maihin koskettavaan johtoon. Testaukset alotettaan helpommasta päästä: tulppa, hattu, sammutusnappi, korkeajännitejohon eristykset, johtojen kiinniolo puolassa, konkassa, kärillä... ja vahva kipinä on semmonen, mikä on sininen ja naksahtaa, heikko on punanen ja leimahtaa. Ja jos naksaus kuuluu, mutta kipinää ei tulpassa tai johon päässä oo, se hyppää jossain muualla eli korkeejännitepuolella on eristysvuoto.
Siinä nippu kotikonsteja vappaaseen käyttöön, mutta jos otatte johosta kynsillenne ko toinen käsi nojaa runkoon, en ota vastuuta; vastuu on kuulijalla...
jaakkovaakko
