Minulle on aikojen saatossa muodostunut seuraava käsitys:
Vaihteensiirtäjän lukitus lukitsee itse siirtäjän tiettyyn kohtaan. Se lukitus ei varsinaisesti pidä vaihdetta päällä. Vaihde kytkeytyy joko hammaspyörän sivussa olevien sakaroiden avulla tai hammaspyörän spoorit akselin tappeihin. Useissa laatikoissa kytkeytymistä vahvistetaan sillä, että kytkentätapit ja vastaavat kolot ovat sellaista lohenpyrstömallia, eli kytkentä voimaa välittäessään pyrkii vetämään itsensä lujemmin kiinni. Joissain kytkentä on aivan suora ilman tuollaista lohenpyrstövahvistusta. Laatikko passataan säätölevyillä niin, että kytkentä on oikeassa kohdassa eli perillä, eikä huulilla. Jos simmilevyt eivät ole oikein, ja vaihde jää kytkennästään huulille, ovat kytkentäsakarat nopeasti kuluneet pyöreiksi laatikon sylkiessä vaihdetta pois päältä, ja tällaisilla hammaspyörillä eivät vaihteet enää pysy päällä, vaikka simmit laitettaisiinkin kohdalleen; pyöreät kytkentätappien päät sylkevät vaihteet pois päältä.
Siis: se jousikuulasydeemi on oltava kunnossa, jotta siirtäjä asettuu oikeaan kohtaan. Vaihteet kuitenkin pysyvät päällä vain silloin, kun akseleiden ja mahdollisesti hammaspyörien simmit ovat kohdallaan. Vaihde pysyy päällä, kun siirtäjä vie sen perille, eivätkä kytkentäsakarat ole nylppääntyneet pyöreiksi.
Tähän astinen ei ole merkkikohtaista arvelua, vaan koskee mitä tahansa vaihteistoa. Vanhempien Jawojen laatikoita olen joitakin rusnannut, ja niissä tyyppipiirteenä on siirtäjälevyjen melko ohut rakenne; ne pystyy potkimaan vääriksi, minkä jälkeen ei ole toivoa toimimisesta. Vanhemmissa - 50- ja 60-lukujen Jawoissa - oli myös akseleiden mitoituksissa pieniä mallikohtaisia eroja, ja sopivasti osia keskenään sotkemalla sai aikaiseksi toimimattoman laatikon. Oikein simmattuna ja keskenään oikeista osista kasattuna vanhojen Jawojen laatikko pitää ilman ongelmia vaihteet päällä; ihan nykyjapsin tasoista napsauslaatikkoa siitä ei ehkä ihan helposti kuitenkaan saa.
Tunnetusti Jawa-miehissä on kahta rotua - varvasvaihtajat ja kantapäävaihtajat. Varvasvaihtajienkin rotu pärjää laatikon kanssa, kun laatikko on oikein kasassa, ja ennenkaikkea kytkimen vaijerista ja siitä puoliautomaattihässäkästä on saatu kaikki siihen suunnittelemattomat joustot pois, ja kytkin irrottaa edes kohtuullisesti. Jos paikallaan ei saa vaihdetta vapaalle kivuttomasti, ei kytkin toimi niinkuin pitäisi.
Saa taas olla vapaasti eri mieltä; ei ole minulta pois...
jaakkovaakko
