Tuo 4-5.6 on 70-300 lasille aika hyvä valovoima; ei sunkaan mikään vakio. Oletanko oikein, että objektiivissa ei ole vakaajaa ollenkaan? Pimeäksi jäävä tallikuva ei oikeastaan voi johtua tuosta valovoimasta. Jos valotat automaatilla, se valottaa niin pitkään, että valoa tulee tarpeeksi, ongelmaksi tulee sitten kameran heiluminen, kun valotus on pitkä. Joko joku kameran asetus estää tarpeellisen valotuksen, tai kameran valotusmittari ottaa jostain - esim. aukinaisesta ovesta tai takana olevasta ikkunasta - väärät arvot.
Tuo sinitinttikuva ei ole aivan tarkka mihinkään kohtaan. Joko automaattitarkennus ei mene kohdalleen, kamera heiluu tai kohde heiluu. Veikkaisin, että kamera heiluu, ja lisäksi kohteesta osa on heilunut enemmän kuin joku toinen osa - eli oksa. Tarkennuksen osumisen automaatilla voisit ehkä varmistaa laittamalla kamera jalustalle, tai sen puutteessa johonkin pöydälle, ja ottamalla siinä vitkalaukaisimella joku kuva muutaman sekunnin viiveellä, ettet itse heiluta kameraa. Jos siinä osuu eri matkoilla oleviin kohteisiin tarkasti, objektiivi pelaa, pitää vain saada kamera pysymään paikallaan kuvatessa. Kun kamera on paikallaan, on vielä se ongelma, että kohde liikkuu. Nuo linnutkaan eivät tahdo malttaa odottaa paikallaan kuvauksen aikaa. Auttava asia on nopeampi valotusaika, mihin taas tarvitaan valoa. Täydellä aukolla tuo on kuitenkin aika kirkas tuo lasi, kuva saattaa olla jopa parempi, jos vähän hidastat, vaikka 5.6 sijasta johonkin kuutosen seiskan välille. Tuo 300 mm sinun kamerassasi vastaa 480 mm kinokennoisella, eli ilman vakaajaa vaatii jonkinlaisen tuen kameralle tai minimissään ukolle nojan ja ampujan kädet. Ilman vakaajaa perussääntö ampujankätiselle kuvaajalle on, että jos millejä on objektiivissa 500, valotusaika saa olla maksimissaan 1/500 sekuntia, siis paikallaan olevaan kohteeseen, kohteen liikkuessa vielä nopeampia aikoja tarvitaan.
Nosta kameran säädöistä ISO-arvoa ensin ihan maksimiinsa, eli siinä kamerassa 6400, ja ota muutama testikuva. Jos kuva menee niin kohinaiseksi, ettei ole käyttökelpoinen, pienennät vähän kerrassaan ISO-arvoa, niin selviää, mikä on sinun kamerallasi suurin käyttökelpoinen arvo. Se ei ole ihan absoluuttiarvo, hämärässä ja tummaa taustaa vasten kohinaa tulee enemmän, samoin pitkillä valotusajoilla. Mahdollisimman suurella ISO-arvolla saat valotusajat nopeammiksi ja kuvat tärähtämättömimmeiksi. Parhaan kuvan laadun saat taas mahdollisimman pienellä ISO-arvolla, eli maisemiin ja potretteihin, etenkin jalustalta kuvattaessa, lähestytään asiaa eri suunnasta kuin lintuihin tai moottoriurheiluun.
Kamerasta pitäisi löytyä myös automaattitarkennukselle säätöjä. Pikkulintujen kanssa useimmin paras on yhden pisteen tarkennus, niin että kamera katsoo vain keskellä ruutua olevaa yhtä pistettä ja automaatti yrittää tarkentaa siihen, tai korkeintaan muutaman keskipisteen alueelle tarkentava. Ja sitten kuvatessa pidät vain sen linnun siinä oikeassa kohtaa ruutua, niin hyvä tulee.
Saattoi olla ennestään tuttua asiaa, kirjoitin kuitenkin. Ei muuta kuin harjoittelemaan!
jaakkovaakko
