Rupesin oikeen syvälliseksi pohtimaan elämän draaman syvyyttä, ja totesin, jotta elämä on kun sinkkiämpäri, ei mikään öky-emaljiämpäri jossa sininen reunamaalaus. Eikä tarjoustalon ilmanen muoviämpäri. Sinkkiämpäri, tuo ajansaaton loistavin kusiämpäri, tyhjänä helisee ja kolisee, täytenä läikkyy lattialle. Vanhana on ruostepilkuilla kusen syömänä. Heitetään navetan taa nokkospuskaan mukamas turhana. Ja kuitenkin, vuosien päästä, joku sen löytää "ai kun ihana" laittaa siihen kukkia ja paraatipaikalle tuvan rappusille. Vieraillekki sanotaan että kato kun ihana!
Sellanen meidän vanhojen tarina on. Olemme ämpäreitä. Kanna siis sankaasi ja puupalikkaasi ylpeänä. Yks päivä oot ihana.
