Ei polttoväli vaan kuvakulma niin katoaa filmi-/kennokoon aiheuttama muutos. Se olisi tuo 720mm normaali reprokakkula melkoinen tele APS-C kennolle. Kun nyt perusasioita ruvettiin. Sinänsä sommittelut sun muuthan on ikuisia. Mitä nyt vaan muoti ajaa välillä jonnekin ihan muualle, kyllä valokuvistakin tunnistaa aikakausia ihan jo tyylin perusteella.
Ja nuo pannahisen automaagit osaa tosiaan jopa analysoida mitä olet kuvaamassa, ja sen mukaan valita, painotetaanko esim syväterävyyttä, vai nopeaa valotusaikaa. Tai onko isoja EV-eroja, jolloin laajennetaan dynamiikkaa, jottei valot pala puhki ja varjot mene umpeen. Peukalorullalla voi nopsaan vaihtaa millä yhdistelmällä menee, eli aukkoa isommaksi/aikaa lyhyemmäksi-säätö.
Sitten on vielä omat ohjelmat, eli moneen kameraan saa tehtyä ihkaoman ohjelmoinnin omaan tilanteeseen & makuun.
Lisäksi kun tuloksenkin näkee heti histogrammeineen, on helppo tehdä justeerauksia, jos tarvii, ja on aikaa, vaikka nopeammin se silti menee kuin manuaalina paukuttaa. Ja EV-korjauksella, jonka senkin vaikutuksen näkee heti ruudulla, jos on peilitön. Tai perinteinen muistilukitus, se mikä on siinä oikean etusormen alla vanhoilla nikonisteillä. DOF-nappulakin löytyy useimmista järkkäreistä jos haluaa etukäteen tarkistella. Vaikka olisi automaatti päällä.
PS: Sen herkkyydenkin saa justeearttua haluamakseen automaagiksi tyyliin kun menee alle tietyn EV-tason niin ASA nousee vastaavasti.
PPS: Käsi sydämelle, kuinka usein sitä täysmanuaaliasentoa käyttää (ei siis korjailua/muistilukitusta/haarukointiautomaattia tms)? Minä en enää juuri koskaan. Ja kehtaan tunnustaa.
Kuvasin viiime vuonna rullan filmiäkin Bessalla, enkä enää tykännyt. Myin Bessan sitten pois.
