Mitenkäs Ossi kurapyörällä? Ite kyllä piän mottorpyörän sarvessa sampsunkkia. On autossakkii tellinki sille, ja siihen välillä jottain osotettakin huutelen. Ja kuraretkille monasti yrittäny etukätteen näpytellä suunnitellun reitin tietsikkaan ja siitä siirtää puhelimmeen. Saatetaan tosin joutua poikkeemaan, varsinkin, jos on laittaneet puomin tai vaan kieltomerkinkin. Puhelimen ääniohjausta jaksan ihmetellä; mie karjalan murteella täräytän sille halutun osotteen tai kohteen, ja ainaskin 98% tapauksista se ymmärtää ihan oikein. Ja taas maastokartta on kova sana sitte, ko mennään kokonaan tieverkon ulkopuolelle. Semmonenkin sovellus on sampsunkkiin laitettu, että jos laittaa päälle, vaimo näkkee kotona tietsikalta tai omalta puhelimeltaan, missä viipotan. Käyttöä on harkittava, mutta jos sattuu haverikki ja pitäs jostain hornan kuusesta tulla hakemaan, helpottaa melkosesti hommaa.
Kurapyöräretkillä, ko mennään pikkusia teitä, ni risteyksiä tullee matkalle niin paljon, että pitkän tiekirjan saap tehä tankin päälle, tai pysähtyy aika ussein kaivamaan karttaa esille. Ainakin miun muistilla.
Ja on se vaan Lapissa jalkasinkin polun risteyksessä - semmosessa mitä ei kartassa oo - aika mukava kattoo ihan tarkasti, missä ollaan, ja kumpi haara on se, mikä on kartassa ja mitä oli tarkotus mennä.
Antaa tekniikan palvella ihmistä. Ja yrittää välttää päinvastasta asetelmaa. Se on miun motto.
jv
