Miulla Kovasiinin kuvauksesta tuli myös mieleen - asiasta mitään tietämättä - että voip siinä rankerissa olla nimenomaan kysymys "napalukoista", vaikka ovatkin vetarin toisessa päässä. Kuten tuossa Juha eellä selosti. Vetari irrotetaan sähkökytkimellä sieltä sisäpäästään. Toki jää vielä se vetari pyörimään tyhjänpanttina, mutta eiköhän ne pyöritysvastukset enimmäkseen synny rattaissa, ja tuossa jääp vaan akselinpätkä tyhjää pyörimään. Ja se, että neliveto päällä on jäykkä, kertoo siitä, että etuperässä on melko tiukka rosenttilukko, eli kytkin vetareitten välillä. Mut niiko sanoin, arvelua vaan, en oo tuollasta autoa läheltä ees nähny koskaan.
Tuosta Ossin juutuupista: Minkä taatta pittää tuollaseen häkkyrään autolla männä, ko 15 metriä oikeen käen puolella ois siliä tie?
No oikeesti nykytekniikalla taitaa olla helpompi toteuttaa lukkoja vastaava apu älyllä ja ABS-jarruilla; noppeemmin pyörivälle pyörälle tarjotaan jarruja päälle, kunnes pyörimisen tahti tasottuu?
EDIT: Tarvii tietysti ajonvakautuksenkin, että jarruja voidaan painaa pumpulla, vaikka kuskin jalat ei oo jarruja lähelläkkään.
Silti on muistettava - apukeinoista huolimatta - se vanha totuus, että nelivetosella jääp kiinni semmoseen paikkaan, mihin ei kaksvetosella tulis ikäpäivänä mieleen mennä. Miulla on nyt katupyöränä se Kawasaki KLX250S, eli 140-kilonen leikkienduro. Sitä ennen oli Yamaha TDM 900, noin 210 kiloinen maantiekulkine. Arvatkaapas kumpaa on usseemmin työnnelty - porukassa tai yksin - tai kaivettu jostain ylös?
jaakkovaakko