Olin ensimmäisessä työpaikassa korkeekoulutettuna Keskossa. Sellanen pien suunnitteluyksikkö, hyvä yhteishenki ja porukka. Mikä sivumennen sanottuna meinas sitä että istuttiin töissä illat ja viikonloput, ihan sillä samalla kuukauspalkalla, ilman lisiä ja ilman kikyä... mutta vietettiin joskus aikaa muutenkin yhessä. No porukassa oli yks lintubongari, joka vei meijät kerran Porkkalanniemeen muuttoa katsomaan. Minua ei siihen aikaan just linnut kiinnostanu. Siellä oli tietysti laumoittain niitä hurmos-bongareita. Kaukasuuvessa kaartel joku isohko lintu, sitä kaikki kiikaroi. Miulla joku halpis-kiikari, vaatimattoman kokonen toisten vehkeisiin nähen. Just näin sillä näet nimittäin, että joku petolinnun perkkeles siellä kaukana kaartelee. Toiset arvuutteli siinä mikähän se. Laukasin nuorehkon miehen itsevarmuudella, että taitaa olla piekana. Jostain putkahti mieleen sellanen nimi, ei ollu harmaata aavistusta miten se eroaa muista havukoista eli kotkista. Lintu pikkuhiljaa läheni ja läheni, ja ammattimiehet katto sitä epäuskosena, että on se piekana. Niiko sanoin, en ois tienny, onko se pöllö eli havukka vai kotka, siitä läheltäkkää, sillon. Mutta kyllä kattovat ihaillen... Myöhemmin jostain lukenu, että piekanalla liitäissä siipien v-kulma erottuu, siivet aika lailla ylöspäin. Vaan en oo sen jälkeen nähny enkä kuullu piekanaa. Jottain muita kanoja oon saattanu ainaskii nähä.
- löys taas jaakkovaakko kehun aihetta kaukaisesta nuoruudestaan -
