Poliittisesti en enää halua ottaa tähän mitään kantaa; palstaa seuraavat tuntevat minut, porvari mikä porvari...
Mutta tuolla aiemmin Markku Kovasin ihmetteli sahurin tunnettuisuutta. Siitä taustasta jotain olen muistavinani, kun silloin vielä keskisuomalainen olin. Siis Teuvo Hakkarainen, sahuri pohjoisesta Keski-Suomesta, asettui ehdolle eduskuntavaaleissa, Perusuomalaisten riveissä ja hyvin tyypillisin perussuomalaisin argumentein. Tunnettu mies, mutta vain kotiseudullaan ja tietyissä piireissä, eli kelpasi puolueelle ehdokkaaksi muiden joukkoon, mahdollisena muutaman lisä-äänen tuojana. Poikkeuksellista oli, että samoissa vaaleissa oli hypännyt demarien leiristä persuihin Jyväskylän kunnallispolitiikassa hyvin tunnettu ehdokas, Kauko Tuupainen. Hänellä oli vankka kannattajakunta Keski-Suomessa, eikä ehkä ihan aiheettakaan; mies ollut monessa mukana ja ihan fiksu ja monessa kohtaa oikeita asioita ajava ja jotain aikaan saanutkin ehdokas. Tuupainen sai niin paljon ääniä, että veti vaalipiiristä toisenkin ehdokkaan eduskuntaan, eli tässä tilanteessa riitti hyvin pieni äänimäärä, eli riitti se, että oli siinä vaalipiirissä Perussuomalaisten kakkonen. En tunne taustoja, oliko Teuvo tai joku taustajoukoistaan tämän oivaltanut, ja osannut panostaa kampanjansa tämän mukaan. Eduskuntaan päästyään on mies sitten osannut ihan itse pitää tunnettuisuudestaan huolen...
Kuvaavaa oli minun mielestäni, että kun yöllä niiden Teukan ensimmäisten läpimenovaalien tulokset saatiin lasketuksi, paikallinen aviisi Keskisuomalainen meni aamulla varhain Teuvoa onnittelemaan ja haastattelemaan. Löysivät miehen kotoaan nukkumasta. Oli illalla ollut sahalla teknistä ongelmaa, ja mennyt korjatessa pitkälle yöhön, nukkui aamulla univajetta pois. Eikä hänellä ollut televisiota, ja oli autuaan tietämätön kansanedustajaksi pääsystään...
Taitoa, taktiikkaa ja vaalimatematiikkaa. Tuuria ja Tuupainen. Niitä siinä tarvittiin. Niinkuin totesin, toiselle kaudelle mies pääsi ihan omin avuin.
jaakkovaakko
