Ei ollut tarkoitus enää mopoihin sekaantua saati nyt kaalimaan kakaroiden itätuotoksiin..mutta..niin siinä kävi ettei voinut ohi kulkea kun halavalla sai(erittäin tärkeä kriteeri..) ja enpä ole moiseen ikään ennen törmännyt,lie suht harvinainenkin täällä ja edustaa tinkimätöntä Sajuz avaruusajan tekniikkaa vaikka rakettimoottoria ei tässä mallissa ole käytettykään ehkä kustannus-syistä
Valmistusmäärä tuntematon mutta alenevassa polvessa sirrymme ainakin 50 luvulle josta näitä päivitetiin pikkuhiljaa ja viimeiset valmistettiin netin mukaan n1990 ja laitehan on Latviasta a"la Soviet Union,siihenhän se kuului tuolloin.
Valmistajatehdas Sarkana Zvaigzne kuuluen isänmaallisesti Punainen Tähti,valmistusmaa..no,arvatkaa?
Moottorin valmistaja taasen Moskovassa oleva Punainen Lokakuu tehdas joka muuten valmisti esim helikoptereita ja lähes samaa moottoria myydään yhä uutena pumpuiksi ja ovat vesijäähdytettyjä!!
45cc ja oisko reilu 1hevosvoima,ei vaihteita mutta kytkin löytyy jonka voi lukita ala-asentoon "päälle".
Kytkin oli jämähtänyt kiinni mutta pieni voimistelu irrotti toimivaksi vaijerin koneen pään.
Siinä taas suut aukee kun kylille kauppareisuun moisella karauttaa ja hymy tai säälipisteet herkässä itse kullakin.
Polkimet tietysti että saa lisävoimaa vuoristossa tai muissa hieman pienemmissäkin nousuissa,etujarru kahvassa ja perinteinen jarru polkimessa.
Valot näköjään on(mutta ei toimi..) ja varaosia saa mukaan penkin alla olevaan lokeroon jos pihapiiriä kauemman aikoo retkeillä.
ihmelaite jopa käynnistyi ties kuinka monen(tai -kymmenen) vuoden seisotuksen jälkeen ja käy..hmm..nätisti kaltaisekseen.
Ruostetta on pitkässä säilytyksessä tullut,takarenkaassa on ilmaakin ja ehkä pysyy etukumissakin jahka venttiilin saa senverta suoraan että saa pumpattua...
Alkuperäisrenkaat USSR leimoin eikä edes halkeilleet ja ei lie paljon edes ajettu, pintaa piisaa.
Eikait tämmöisellä kilometrejä pöljäkään tehtaile tuhansittain vai levisikö yleensä jo tehtaalta kotiin ajellessa 1 kerran?
Kaikki osat suhtkohta hyvin tallella ja ajettukin noin 30 metriä kunnes sammui mutta aika hyvin mitään ruuvailua tekemättä koemielessä ja tyhjällä etukumilla.
Satulan alkuperäinen,oisko mammutin-nahkainen päällys on revennyt saumoista ja kaipaa ammattiapua,muuten se on ihan kulumaton+reiätön.
Etutleskooppien kumit riekaleina,ensiapu löytyi ebaysta suht samanmoisista jotka tulon päällä.
Tankkitarra puuttuu toiselta puolen eikä toinenkaan häävi ole kunnoltaan,reissussa rähjääntynyt.
Pakoputki lie Petsamon nikkeliä tai muuta kestoihmettä koska puunaamalla paljasti kiiltonsa törkyn alta mutta ikävä lommo pilasi näkymän vaan hetkinen:
Vaimenninhan on toverityyliin suunniteltu vähin kustannuksin ollen identtinen tuommoinen sikarityylinen ja kun sen pyöräyttää käyrässä niin todella hienokuntoinen takapuoli passaa etupuoleksi ja lommo jää piiloon takapuolelle,vain kiinnikkeet kun irrottaa ja pistehitsillä siirtää samaan kohtaan alhaalta ylös ja homma myös onnistui,täytyy olla asiantuntija että huomaa vilpin tai oikeastaan siinä mitään vilppiäkään ole,oma orkkisvaimennin tuo on yhä.
Varaosina uutta vaimenninta ei helposti löydy eikä ole löytynyt yhtään käytettyäkään(eikä oikein muutakaan kun etsiskelin mitä tarjontaa ois netissä),mutta kyllä niitä osia jossain Uralilla taatusti kasapäin on kuten moisia raatojakin tunkion laidassa tai heinäpellon pientareella.
Poljin on hitsattu vähemmän nätisti ja täytyy tutkia saako siitä siistin vai etsitäänkö passeli pari jostain muusta vintagemoposta ellei ihka aitoa itäosaa löydy.
Uusi kaasutin on löytynyt tehdaspaketissaan=ruskeassa rapisevassa paperikäärössä ja jonkinmoinen tiivistesarja+kärjet on tulossa ex-itäsaksasta.
Vehje on täysin tehdaskunnossa eikä siihen ole muutoksia tehty mielestäni minkäänmoisia.
Alkuperäisjohdot jotenkin kökön paksussa yhteiskuoressa,kuin meidän MMJ kaapelia katselisi josta karvat erkanee siitä vaan suorin vedoin hifistelemättä.
Tankki on hyväkuntoinen eikä ruostetta sisällä+bensahana ok ja runko näyttää ehjältä kuten vanteetkin pinnoineen...nooh...takavanne vipottaa vaan josko tuo oikenisi kun tutkimaan lähemmin pääsee tai kuuluuko idän toleransseihin pienet vipotukset vakiona.
Maalinhan tuo pintaansa kaipaa ja peltiosien pientä kunnostelua eli hyvää ajankuluketta ilman isoa rahaa.
Nopeusmittaria ei ole eikä ikään ollutkaan eikä minkäänmoista töötötintäkään eikä edes johtoa moiselle,peilikin tuntematon varuste.
Etulyhty ehjä lasineen kuten takalyhtykin.
Papereita löytyy parit luovarit+historiikkia ruutupaperiin eikä ikään kilvitetty suomessa vaikka ollut täällä ikiajat mutta tuoja uutena +tuontitapahtuman aika hämärän peitossa.
Tyyppikilpi on ja moottorista löytyy vastaavat numerot.
Nykypäivänä pitäisi siis kilpiinkin(ja MR) saataman jahka se päivä joskus koittaa.
Nyt on pura,tutki ja kokoa vaihe edessä jolloin näkee mitä osia tarvii,tutustuu sielunelämään ja ihmettelee outoja ratkaisuja.
Kirjallisuus mitä löytyy ja jos löytyy,itäystävän omin kirjaimin tietysti eli pikkasen hakusassa mutta eiköhän tästä selvitä.
Arvoahan rahallisesti näillä ei varmaan pahemmin Suomessa ole eikä raadosta paljon kannata pulittaakkaan mutta onpahan erikoinen,tavalliset vehkeet ei oikein kiinnosta.
Saa ihailla tai vaikka pahoinvoida,siellä se on tallissa Amerikanpeltilotjan ja Japskiraudan välissä liennyttämässä
[ylläpito on poistanut liitteen]
