Ensinnäkkii tuhannet kiitokset kaikille vastanneille; täältä aina tietoa löytyy! Enkä kiellä edelleenkää mielipiteitä tai tietoja kertomasta.
Ennen miun tähän residenssiin ilmestymistä sillä täällä itekseen asuneella naisella oli sellanen tapa, että syksyllä aina tilas kylän halkokauppiaan tuomaan polttopuuta. Tämä perruutti ratkorin vajan lähelle ja pinos puuvajan täyteen klapeja. Klapeja palo vuodessa korkeintaan viidesosa vajan sisällöstä, ja seuraavana syksynä sama. Last in, first out - LIFO varasto oli se. Ja yli puolet vajan varastosta oli sellasta puuta, mikä oli vajaan jäänyt talon edellisiltä omistajilta. Mie panin puun ostolle topin, ja sitä nyt vähintään 15 vuotta vanhaa puuvarastoa on poltettu sen jälkeen, ja vielä on ens talveks rippeet jälellä. Melko hyvin ilmaa vaihtavassa ja ehottoman satteen pitävässä vajassa ollutta. Ei se kyllä tuoreuttaan märkää ole ennää. Mutta kevväillä jäi tuo takan vieressä majaileva kantotellinki kyllä melkein täyteen, ja ne puut on olleet koko kesän sisällä. Kun kesällä ei talossa oo lämmöt päällä, eikä oo tänä kesänä just tarvinnu pumppua viilentämiseenkään pyöritellä, on - varsinkin eilisen kaltasen julmetun satteen aikaan - sisäilman kosteusrosentti aika korkia. Eilen kosteusmittari näytti 90 rosenttia ja lämpö sisällä lämmittämättäkin reilusti yli 20 astetta. Absoluuttinen kosteus sillon niissä sisällä kesän olleissa takkapuissa aika korkia. Ja tosiaan tänä aamuna aika pienesti tulta piettiin hetken aikaa takassa. Eli kaikki elementit Arin kuvaamaan tilanteeseen just toteutuneet.
Tuo terva tai mitä lienee takan ulkopinnassa ei kuitenkaan ollut alunperinkään huolenaihe; puhtaaks oon koko ajan uskonu saavani sen, tai löytäväni rouvalle ko. hommaan tepsivät aineet. Isompi huolenaihe oli se, että kun silmällekkii näyttää siinä saumassa ja jossain vanhemmankin tihkumisen kohalla olevan pieni halkeeman poikanen, niin onko takka edelleen lämmityskelpoinen, vai menneekö käyttökieltoon? Niiko aikasemmin kirjotin, ei se ostopuulla mikkään taloudellinen kysymys ole, mutta kun se on koettu mukavaks puuhasteluks ja myös tunnelman luojaks, ni jonkinasteisena menetyksenä kuitenkii piettäs, jos ei takkaa voi käyttää. Varsinkin tuo rouva kokis.... ja onhan se nyt ihan perustuslakitasoinen kysymys; kyllä omakotitalossa pittää takka olla! Takan purku ja uuven teko alkas sitte taas olla sekä jonkinkokonen kustannuskysymys, että ennenkaikkee melkonen ruljanssi; olettasin, että purun ajaks ois huusholli tyhjennettävä ja suojattava aika perusteellisesti. Ja ko just saatiin se 105-vuotias mummonharmoonikin puhtaaks ja sisälle kunniapaikalle!
Tännää puhuttiin sellasta, että soitetaan huomenna - jos saahaan kiinni - sille nokisutarille, pyyvetään käymään ja kuunnellaan alan ammattimiehen arvio takan käytöstä. Vaikka jo etenkii Teuvon ja Arin tietämyksellä alkokin pikkusen helpottammaan tää tuska.
Sen verran vielä tuosta takasta, että vaikka siinä tulipesän yläpuolella on se leivinuunin näkönen luukku, se on vain sellanen haudutusuuni. Ei siitä oo mittään yhteyttä hormiin, eli ei siihen voi tulta laittaa eikä oikein leivänpaistoon tarvittavvaa lämpötillaa saavuttaa miun ymmärryksen mukkaan. Kyllä haudutusuunin lämpömittariin talvisaikaan tavallisella lämmittämisellä yli sata astetta tullee, että kyllä siinä puuro muhii tai vois karjalanpaistin loppukypsennyksenkii tehä, mutta ei se siinä käytössä oo meillä ollu ko kolme vai neljä vuotta sitten lusijanpäivän jälkeen, ko oltiin pari vuorokautta sähköittä. Sekä tuo haudutusuuni että varsinainen tulipesä ovat sisäleveydeltään pikkasen luukkujaan kapeampia, mutta ei tuohon sivulle savukanavien lisäks taija kovin paksuille seinämille tillaa jäähä?
Tästä jatketaan, t. Jaakko
