Mie en ymmärrä musiikista mittään, mutta tuon harmonin tekniikkaan jouvuin tässä rojektissa jonniin verran perehtymmään. Palkeilla imetään ilmaa läpi sellasista vapaalehdyköistä - metallikehyksessä pien ikkäänkuin rakotulkin liuska, kukin omalla hertziluvullaan, vastaavat löytyy harmonikasta, huuliharpusta ja klarinetistä. Sitä mikä soip ohjataan koskettimilla. Lähes kahensaan vuoden takasta tekniikkaa ja tuossa meijän pelissä tehtykin yli sata vuotta sitten, kaikki välitysnivelet, kuten ilmanohjainlevytkin, puuta. Siis puuta, ei vaneria eikä lastulevyä. Yksillä vetovivuilla saahaan yhistettyy kaks oktaavia tottelemaan yhtä nappia, eli kun yhtä painaa, vastaava nappi painuu itekseen toisesta saman puolikkaan oktaviasta. Molemmilla puolilla tuplaajat päällä ni neljä skoda octaviaa yhtä aikaa äänessä, vaikka vaan yks sormi kummastakkii käjestä napilla.
Eli ite olettasin, että se on vaan soittajan sormista kiinni, kait tuolla voip mitä vaan soittaa? Nuo välitysvivut ja ilmaventtiilit voip aiheuttaa sen, että oikein noppeesormisen soittajan lurituksissa saattaa peli jäähä jälkeen, mutta jos tempoa hiastaa? Jos soittajalla on viis sormee kummassakkii käjessä ja vielä nuo tuplaoktaavianapit käytössä, ni sointuja siitä kyllä saap irti aika lailla. Ja ääntä, jos vielä vettää forte-napit ulos...
Meillä vanhemman polven raatilaisilla lienee kaikilla vahvat muistijäljet esimerkiksi Suvivirresta urkuharmoonilla soitettuna, riittävän hitaasti, että opettajan sormet ja alaluokkalaisten mölykuoro ehti mukkaan?
jaakkovaakko
