Joidenkin eu:n alueelle rekisteröityjen yritysten toiminta Suomessa perustuu melko usein lähinnä lainsäädännössä olevien porsaanreikien etsintään. Matemaattisesti laskien yrityksen toiminta edellytyksiä ei ole, jos esim. rakennusalalla laskutushinnat menee tietyn rajan alle. Jotain on pakko jäädä maksamatta, työlainsäädäntöä kiertäen, tai joku taho jää ilman? Joko työntekijä jää ilman tes-palkkaa, tai yhteiskunta verotuloja, vakuutus- tai ekäkevakuutusyhtiöt, ...
Toimintaa ei voi määräänsä enempää tehostaa eikä myöskään pakollisia kuluja voi tiettyä rajaa enempää karsia, lain määräämissä asetuksissa. Esim. juuri rakennusalalla työnantajan kokonaiskulurakenne on suurimpia, työllistäjän kannalta katsottuna. Ei välttämättä itse ne palkkakulut, vaan ne kaikki muut oheiskulut.
Kilpailu alalla on kovaa, ja joku maksaa joka tapauksessa sen halvimman ja oikean hinnoittelun erotuksen. Erotuksen maksaa sitten kaikki muut veronmaksajat, AINA. Tavalla tai toisella. Valtiolla kun ei ole sitä pohjatonta kassaa. Jonkun on sitä kassaa myöskin täytettävä.
Nim. Paljon noita laskuja että maksuja maksava, sekä laillisen että kannattavan yksikkötyötuntihinnan/toiminnan kipurajan ihan kantapään kautta tietävä.