Kyllä 60-luvun lopulla ja seitkytluvulla oli asia paremmin. Eino Leino sen oli ennustanutkin, Elegiassa: "aina seisoo, niinkuin tuuliviiri".
Nykyvehkeitten perrään kyllä ite haikailen; iski nimittäin autonvaihtokuume. Kolmesta kaupasta jo tarjoukset hain, eikä vielä oo täysin parantunu. Kiijasta nimittäin jäi toinen takajarru laahaamaan just ko piti reissuun lähteä. Reissu tehtiin vaihtoehtoisella totuudella, eli vuokra-autolla. Reissun jälkeen ihan ite vaihettiin pojan kanssa uus satula siihen jumittavaan - jumitti sylinteristä eikä liukutapeista se. Remontti poikkes vanhoista muistikuvista sikäli, että yhtään pulttia ei katkennu eikä korkannu eikä kantoja nylppääntyny, vaan kaikki lähti ilman isompia tappeluita auki, etukätteen haettu rempattu vaihtosatula oli just käypänen sen takia, että pienen yksityisen kuopiolaisen varaosaliikkeen myyjä katto tietokonneelta rekisterinumeron mukkaan, mikä siihen autoon kuuluu. Ja sen rekisterin poika siellä varaosakaupassa katto puhelimellaan yhestä pilvipalvelun valokuvasta. Samaten oli poika kattonu netistä kuvista rakenteen etukätteen, mm. sen, että letku on banjolla eli senkään kanssa ei tarvinnu tapella, letkua riitti nostaa vanha satula, ko ensi oli kaikkien pulttien aukeeminen kokkeiltu, sivvuun, laittaa uus paikalleen ja sitte vaihtaa nopiasti letku vanhasta uuteen. Miun muistikuvien mukkaan mikkään ei ennen käyny noin helposti. Onkos se jottain negatiivista nostalgiaa vai mitä sitten?
Vaikka se tuli kuntoon ja meni heti katsastuksestakin läpi, ei miun vanhojen aikojen kaipuu syttynyt, sensijjaan autokuume sytty; en kaipaa yhtään autonkorjuuta, vaan ihan vapaaehtoisesti ajelisin sellasella, missä on seittemän tai vähintään viijen vuoden takuu, ja enimmäkseen mielellään eessäpäin... ongelma on vaan se, että autonmyyjän ja miun näkemys tarvittavasta välirahasta ei oikein natsaa.
Enkä ymmärrä, miks postin pitäs raahata meijän lootaan laskut, miks ne ylleensäkkää pitäs paperille painaa? Sama miun mielestä koskee kirjoja ja lehtiäkin; sisältö niissä minua kiinnostaa eikä esineellisyys. Tai laskujen kohalla ei se sisältökkään niin kiinnosta, paremp ko jäisivät kokonaan lähettämättä. Auton ajaminen vaikka jääradalla jaksas innostaa vieläkin, mutta jos pittää vaikka Anttolasta lähteä Helsinkiin käymään, ni oikein mielellään istusin takapenkillä lukemassa, roikkumassa sosiaalisessa mediassa, tai nukkumassa, jos autopilotti ajelis auton perille.
jv
