Kun se jellona homma oli aikoinaan ajankohtainen, kuulin siitä tarinoita aidoilta Ruokolahden miehiltä. Aika hyvä tuttavani, moottoripyöräilijäkin vielä, oli ainakin silloin myös metsästyksen harrastaja. Kertoi sellaisista karhukoirista, jotka jäljittivät karhua ilman pelonhäivää, että isännän vierestä ei mihinkään, ja häntä koipien välissä koko ajan; eli ottivat vainun jostain, jota eivät tunnistaneet ja jota pelkäsivät. Petotutkija Nyholm tunnisti jäljet suuren kissaeläimen jäljiksi, joku sanoi tehneensä lusikalla... en oikein jaksa uskoa, että tutkijaa lusikkajäljillä narrattaisiin, mutta kaikkihan on mahdollista. Noista metsämiehistä ei kukaan viitsinyt enää sen jälkeen tulla julkisuuteen, kun asia meni yleiseksi irvailuksi. Itse olen nähnyt kopion sellaisesta venäjänkarjalaisesta lehtileikkeestä, jossa kääntäjän mukaan kerrottiin sirkuksen kuljetusvaunun kaatuneen ja joitain eläimiä päässeen pakoon.
En tiedä, oliko siellä jellona. Sen tiedän, että minulla ei ole mitään syytä epäillä noitten tuttujeni tarinoita; he eivät ainakaan niitä kertoneet päästäkseen julkisuuteen. Silloin paikalliset arvelivat, ettei pärjää jellona talven yli näissä ilmastoissa, että tuskin on alkuperäinen tai sen jälkeläinen enää kyseessä.
jv
