Aihe: Talavikalastus

[Pentti Eskelinen]

Mulla oli pilikkikauvven avajaeset toessapäevänä (15.2),
ja jo heti ensimmäesellä reissulla alako tulla sualista. Ja sekös valo uskoo tulevaesuuteen, niin että taejanpa käävä vielä joskus toesennii kerran.

Ja jotta työ katteeliset panettelijat että alakas heti eppäellä etten muka oes mittää suanu, niin liitän ohheen vielä kuvannii suamastani kalansualiista. 




[ylläpito on poistanut liitteen]

[Pekka Hakkarainen]

Mistee out Pena löytännä noen mahottoman ison kauhan?

[Pentti Eskelinen]

Mistee out Pena löytännä noen mahottoman ison kauhan?

Pienillä välineillä ei sua isojen kalojen avannosta kauhottuva sohjoo poes.
Käväseppä kahtomassa puottolaeturin vieressä minkä kokonen reikä myö askarreltiin Mikon kanssa jiähän, ei siinä oes pienellä kauhalla pärjänny.
 
Olisin ilimottanu tuon kalan paenonnii, mutta minun punttipiäpuntarissa ei riittäny asteikko.

[Erkki Korhonen]

Kuva viimeisimmältä pilkkireissulta.

[Pentti Eskelinen]

Kuva viimeisimmältä pilkkireissulta.

Ymmärtäähän tuon minkä takija tuo on jiäny sulla viimeseksi, tympimäänhän se ruppee jos ei mittää sua.

[Kari Sillanpää]

Paitti että olihan siinä isossa kirjassa maininta että vähästä kalamäärästä ja tais olla hiilihytraattia leivän muodossa. Niistähän sai isommallakin revohkalle aterian loihdittua kyseisen opuksen mukaan.

Ettet nyt sekoita siihen ehtoollisreseptiin: Viisi leipää ja kaksi kaljaa. Mutta ei siitä riitä kuin yhdelle.

[Jaakko Latvanen]

Tuosta Korhosen Erkin laittamasta kuvasta tuli mieleen samoille vuoskymmenille sijottuva oma talvikalastuskokemus jostai Tiuruniemen - Rauhan seliltä Saimaalta.  Isän kanssa oltiin pilkillä, reilusti alle kouluikänen olin sillon.  Siihen aikaan pilkkimisseen tarvihti jotkut kalastuskunnan kortit tai luvat.  Sattu valvoja hiihtelemmään paikalle, ko pahnustettiin jäällä.  Kyseli että onko kallaa tullu.  Isä ties, että ollaan väärän kalastuskunnan alueella, ja alko selvittään, että tuonne ollaan menossa, ei olla vielä koitettu.  Ja mie tietysti ehin korjaamaan, että oon mie jo saanu kalojakin...  no tuttu oli isälle se vahti, nauruksi meni se juttu.

Samana päivänä ko Eskelisen Pena olin miekin talvikalastusreissulla.  Tosin vaan kylmäharjottelussa, ei ollu pilkkivehkeitä eikä porraa mukana.  Ois siellä ollu kyllä valmiita reikiä aika lailla.  Kamera oli mukana, laitan tapani mukkaan linkin saaliiseen, ko ne pilveen viritin eteläeurooppalaisia sukulaisia varten; on niille melkosta eksotiikkaa tuo jäillä liikkuminen.

Tässä linkki:  https://drive.google.com/open?id=0B0J8AG9J9zofcFVfN2s4c0tEcTg  jos joku jaksaa kahtoa maisemia, keli oli kyllä hieno!

Pilkkimistä kyllä harrastan harvase ilta, sohvalla telkkaria kattoissa.  Ja joskus harvemmin auton ratissa...

jaakkovaakko

[Jaakko Latvanen]

Ettet nyt sekoita siihen ehtoollisreseptiin: Viisi leipää ja kaksi kaljaa. Mutta ei siitä riitä kuin yhdelle.

Tästä tuli assosiaatio historiaan:  Muistaakos kukaan - kuulopuheina, tuskin omakohtasina kokemuksina - sitä aikaa, kun ravintoloissa ei saanu kaljaa eikä viinaa ko muutaman annoksen, piti välillä ottaa jotain ruokaa?  Kuulopuheiden mukaan jossain oli ns. kestovoileipiä, mitkä kävi pöydässä, ja sitten sai taas viinaa...

Tuo annostelusäännöstö oli kait silloin jo muistojen joukossa, ko ite oon ensimmäisiä kertoja ravintolaan uskaltautunu.  1950 loppuvuodesta syntyneenä oon 60-luvun puolella saattanu käyvä jossain ravintolassa, kuskina varmaan kuitenkin.

Ajat muuttuu, kohta saap varmaan viijä ravintollaan omat evväät...

jv

[Markku Juusela]

Moro

Hämäriä muistikuvia moisesta kiusaamisesta ja kossua ei muistaakseni saanut kun ruokaryyppyinä.

[Hannu Boman]

80 luvun alussa junan ravintolavaunussa ei saanut kuin 3 kaljaa. jos otti sämpylän niin sai taas 3 kaljaa... keppanaa tietysti.
Toisaalta ko, systeemi oli hyvä. Perillä laski repussa olevat sämpylät ja kerto ne 3:lla niin tiesi sen että montako kaljaa tuli juotua 

[Pentti Eskelinen]

Ettet nyt sekoita siihen ehtoollisreseptiin: Viisi leipää ja kaksi kaljaa. Mutta ei siitä riitä kuin yhdelle.

Tästä tuli assosiaatio historiaan:  Muistaakos kukaan - kuulopuheina, tuskin omakohtasina kokemuksina - sitä aikaa, kun ravintoloissa ei saanu kaljaa eikä viinaa ko muutaman annoksen, piti välillä ottaa jotain ruokaa?  Kuulopuheiden mukaan jossain oli ns. kestovoileipiä, mitkä kävi pöydässä, ja sitten sai taas viinaa...

Tuo annostelusäännöstö oli kait silloin jo muistojen joukossa, ko ite oon ensimmäisiä kertoja ravintolaan uskaltautunu.  1950 loppuvuodesta syntyneenä oon 60-luvun puolella saattanu käyvä jossain ravintolassa, kuskina varmaan kuitenkin.

Ajat muuttuu, kohta saap varmaan viijä ravintollaan omat evväät...

jv

Muistan hämärästi sen aejan kun Kuopijossakii piti lunastoo tanssikapakoehin piästäkseen illalliskortti, vaekka ei oes ies yhtää nälättäny.

Tuli kae sitä aeka ussein se metästäjän voeleipä syötyvä, vuan sekkää ei ollu mikkään tae paukun suamiselle. Kerrannii mänin Renkkuun iltayheksältä, ja valomerkkiin männessä saen pöytään yhen aenuvan rokin.
Tarjoelijatar, en muista nyt tähän hättään sen mummon nimmee, sano aena kun viittasin ja oesin jottae tilannu ni jotensakkii tähän tyyliin: "Ou sinä hiljoo, tässä on nyt minulla muitae asijakkaeta." 

[Henry Eklund]

Isäukko kertoi tuosta pakkovoileivästä, siinä hammastikku piti makkaranpalaa kiinni. Ne siirsi sitä tikkua ja iltasella laskivat reikiä, montakertaa osulan baari sen leivän myi.

[Tapsa Leskinen]

Ettet nyt sekoita siihen ehtoollisreseptiin: Viisi leipää ja kaksi kaljaa. Mutta ei siitä riitä kuin yhdelle.

Tästä tuli assosiaatio historiaan:  Muistaakos kukaan - kuulopuheina, tuskin omakohtasina kokemuksina - sitä aikaa, kun ravintoloissa ei saanu kaljaa eikä viinaa ko muutaman annoksen, piti välillä ottaa jotain ruokaa?  Kuulopuheiden mukaan jossain oli ns. kestovoileipiä, mitkä kävi pöydässä, ja sitten sai taas viinaa...

Tuo annostelusäännöstö oli kait silloin jo muistojen joukossa, ko ite oon ensimmäisiä kertoja ravintolaan uskaltautunu.  1950 loppuvuodesta syntyneenä oon 60-luvun puolella saattanu käyvä jossain ravintolassa, kuskina varmaan kuitenkin.

Ajat muuttuu, kohta saap varmaan viijä ravintollaan omat evväät...

jv

Muistan hämärästi sen aejan kun Kuopijossakii piti lunastoo tanssikapakoehin piästäkseen illalliskortti, vaekka ei oes ies yhtää nälättäny.

Tuli kae sitä aeka ussein se metästäjän voeleipä syötyvä, vuan sekkää ei ollu mikkään tae paukun suamiselle. Kerrannii mänin Renkkuun iltayheksältä, ja valomerkkiin männessä saen pöytään yhen aenuvan rokin.
Tarjoelijatar, en muista nyt tähän hättään sen mummon nimmee, sano aena kun viittasin ja oesin jottae tilannu ni jotensakkii tähän tyyliin: "Ou sinä hiljoo, tässä on nyt minulla muitae asijakkaeta." 

Vai Pentti, oliko tilanne/kunto niin päin, että tarjoilija mummo olisi voinut myös kommentoida sanoin:" Täyteen ämpäriin on turha lisää kaataa"?

[Pentti Eskelinen]

Ettet nyt sekoita siihen ehtoollisreseptiin: Viisi leipää ja kaksi kaljaa. Mutta ei siitä riitä kuin yhdelle.

Muistan hämärästi sen aejan kun Kuopijossakii piti lunastoo tanssikapakoehin piästäkseen illalliskortti, vaekka ei oes ies yhtää nälättäny.

Tuli kae sitä aeka ussein se metästäjän voeleipä syötyvä, vuan sekkää ei ollu mikkään tae paukun suamiselle. Kerrannii mänin Renkkuun iltayheksältä, ja valomerkkiin männessä saen pöytään yhen aenuvan rokin.
Tarjoelijatar, en muista nyt tähän hättään sen mummon nimmee, sano aena kun viittasin ja oesin jottae tilannu ni jotensakkii tähän tyyliin: "Ou sinä hiljoo, tässä on nyt minulla muitae asijakkaeta." 

Vai Pentti, oliko tilanne/kunto niin päin, että tarjoilija mummo olisi voinut myös kommentoida sanoin:" Täyteen ämpäriin on turha lisää kaataa"?

No ei, ihan selevistä päestä sillonnii sinne mänin.

Se pelasti tilanteen kun Renkussa oli se erillinen puari, jossa voe hunpan välillä käävä ottamassa napanterija. Muistanpa vielä niihin puarimikkojen nimettii, ne oli Nape ja Skipi. Pöytään vuan en suanu sen leivän ja alakukaljan lisäks kun sen yhen paukun koko yönä.

[Martti Hänninen]

Joo, se pakkoleipä oli lainkirjaimen täyttämistä. Siihen aikaan piti määrätty prosentti ravintolan myynnistä olla ruokamyyntiä, jos halus luvat pittää, siitä moinen veivaus