Miut passitettiin parikymmentä vuotta sitten, alle viiskymppisenä, työkyvyttömyyseläkkeelle, parikymppisenä liikenneonnettomuuvessa (rekkakuskina) hankittujen vammojen ja vaivojen perusteella. Aikuisiällä sen haaverin jälkeen hankitun korkeekoulututkinnon ja keskijohtoon parraimmillaan nousseen työuran myötä eläkettä maksettiin aika hyvin.
Ensimmäisen joutentalven hiihin (tasasia latuja kun ei oikein ylämäkiä pääse eikä alamäissä pysy pystyssä) ja ulkoilin ihan hulluna, toisen talven asuin autotallissa entisöimässä jaavaa. Sitte löysin enempi luonnetta vastaavan rytmin, ja lakkasin tekemästä mittään... Oikeesti vanhapyöräharrastus oli jonkinlainen kasassa pitävä voima. Kyllä se joskus tuntu erilaiselta, kun ei oo pakko lähteä, mutta ei toisaalta oikein kukkaan kuuntele vaikka miten yrittäs vakuuttaa... töissä niitten oli pakko kuunnella ko miulle oli annettu valtaa... Kotona alko tökkimään, ei oikein totuttu uuteen järjestykseen, jälkeenpäin myönnän että paljolti oli syyt miussa. Ko sitte alotin poikamiesvaiheen, oli tuo mp-harrastus oikeesti iso asia pitämään järjestystä yllä.
Eläkejärjestelmän idea on meillä pittää yllä melkein, mutta ei ihan, siihen mennessä hankittua elämisen tasoa. En ota kantaa siihen, onko se oikein. Sitte 90-luvulla tehtiin leikkuri, ei eläkeläiset niin paljoa tarvi. Eli eläkeindeksiksi tehtiin pienempi ko elinkustannusindeksi, mikä meinaa sitä, että eläke tasasesti ajan myötä pienenee. Normieläkeläinen, joka ei niin monia vuosia eläkettä nauti, ei sitä hirveesti huomaa. Just yhtä ihan jären kanssa tehtyä laskelmaa katoin. Sen mukkaan miun eläkkeen ostovoimasta on hävinny 40% parissakymmenessä vuodessa. Ei ole mittään tarvetta miulla valittaa, itteeni kiitän siitä, että käin koulut, pärjäsin töissä, arvostettiin ja maksettiin. Siks on vieläkin mahollisuus sovittaa menot nykyseen eläkkeeseen. Jos alkulähtökohta ois ollu 20 vuotta sitten perusduunarin palkan mukanen eläke, ei paljon hampaita naurattas ennää. Veroprogressio on vähän eroa pienentäny, ei mee ennää ko kolmannes veroks...
Korostan vielä, että miulla ei valittamista, enkä valita. Mutta minkä hyvänsä eläkkeen oisin kyllä millon vaan vaihtanu päittäin terveyteen. Sitä tosin on kanssa turha pohtia, kun kellossa on räikkä, ei käänny taaksepäin.
Rautsi sano tuosta käsillä tekemisestä. Miullakaa oma työura ei loppupelissä antanu sellasta oman tekemisen iloa. Siinä jaavan entisöinnissä oli just hulppeinta se käden jälki, mikä esimerkiks maalaamisessa synty, ja toisaalta ko sai vaikeena pietyn tekniikan pelittämmään viimisen päälle. Luulen, että jos on työuransa omilla käsillään korjannu ihmisten vehkeistä toimivia, voip eläkeläisen riemut taas löytyä jostain kokonaan muualta.
pohti taas jv pitemmän jälkeen
