Penttipä ne alan miehenä siihen listas syyt.
Tuolla aiemmin joku kysyi lautakuormasta. Jos vaikka vähän teorian kautta lähestys sitä asiaa. Siis jos kärrissä on tietyn painonen, aika painava lyijymutikka, pikkusen akselin etupuolella, niin että aisapaino on oikein ja painopiste allaalla. Ja sitten verrataan tilanteeseen, jossa kyyvissä on ohut, pitkä mutta jäykkä tanko pitkittäin, ja sen molemmissa päissä painot, toinen pää takana ylityksessä ja toinen vetoaisan päällä koukun luona. Niin, että kuorman painopiste on tismalleen samassa, oikeassa paikassa, kuin sen lyijymötikänkin kanssa, ja kokonaiskuorma täsmälleen saman painonen. Paikallaan ollessa puntarissa siis kaikki luvut samat, aisapainot ja akselipainot ja korkeussuuntanen painopistekin.
Vaan kun se ajaessa pienenkin heilurin saap jostakin, ei ookaan ennää tilanne sama, ei lähestulkoonkaan. Pitkän varren päässä olevalla massalla on oma hitautensa, mistä johtuin sen heilurin voima on aivan eri kuin yhdessä pisteessä olevan painon aiheuttama. Kärri alkaa tehä sivuttaisliikettä, ja yrittää riuhtoa autoa mukkaan. Ja sitte kuski reakoi ohjausliikkeellä siihen, kun kärri pyrkii viemään autoa oikialle ja vasemmalle. Pahimmoillaan sattuu tuohon reakointiin just sopiva viive, ja korjausliikkeestä tulleekin kohennusliike, mikä vain lissää sitä heiluria. Ja kohta on auto poikittain, kärrin etukulma auton kuppeessa kiinni, ja sitte kärri alassuin ja kuvitteellinen lautakuorma pitkin tietä...
teoretisoi jv (erilaisia kärrejäkin oon joskus vetäny, yhen 18-metrisen ja 18-pyöräsen yhistelmän oon saanu alassuinkin, mistä seurauksia oon kantanu ropassain teräksenä tai titaanina 45 vuotta... siinä syyt ei ollu kuormassa, vaan kuskissa. Ja sen kylän lapsilla riitti piirustuspaperia jokskiin aikaa.)