Benalmadenassa ko oltiin taannottain, ni yks mustanaamanen mies kauppas koko kahen viikon ajan miulle Rolexia, ja toinen "nahkatakkia". Kengistä ei oo muistikuvvaa, mutta uskon että niitäkin siellä kaupataan. Nahkatakin hinta oli aluks jottain kakkonen ja paljo nollia, ja lopuks enne kottiinlähtöä sen ostinkin, hinta alko kolmosella, mutta yks nolla oli pois, en muista mitä. Ei kuitekaa euroja, ko vuos oli 1995 tai jottai sinne päin. En oo sen jälkeen sielläpäin käynykkää. Enkä sitä ennen. Tuo matka oli sellanen edullinen tarjousmatka; kuus matkustaa, yks maksaa. Matkustajat oli sillonen eukko, kolme lasta, anoppi ja mie. Mie olin se joka makso... Tai ei tuostakaa matkasta mittään katkeria muistoja oo, ilman anopin apua ois kolmen pienen lapsen kanssa jääny monta paikkaa käymättä silläkii reissulla. Auto oli vuokralla, ajeltii Al'Hambrat ja tippukiviluolat ja Sierra Nevadat ja se nahkaseppien kylä ja kaikki. Oli jonkun asteisena sellanenkin suunnitelma, että muutettais talvikausiks sinne, sillo ois yksityisen puolen eläke menny nollaverolle ja julkisen puolen lähdeverolle. Ois pitäny yli puolet vuodesta asua siellä, eikä ois voinu omistaa asuntoa Suomessa, kesämökin kyllä. Lasten äiti ei oikein ajatuksesta innostunu, ja alko miun jouvuttua eläkkeelle tekemään ja tekkee edelleen kovaa työuraa Suomessa, että hyvä niin.
Siitä käärmeennahkasesta marokkolaisesta takista vielä sen verran, että se oli miun mielestä vielä ihan täyvessä iskussa, ko pari vuotta sitten muutin lopullisesti tään nykysen siipan kanssa yhteiseen taloutteen. Vähin äänin on kuitenkin joutunu kaatopaikkakuormaan täällä...
Muisteli taas jv
