Moottoripyörällä ajaminen tai paremminkin liikkuminen liikenteessä on minusta nautinnollista, koska moottoripyörää on pidettävä tasapainossa kääntämällä ja kurveissa on kallistettava. Ajajan ja ajoneuvon yhteys on konkreettisempi, kosketus tiehen ja pitoon suorempi, tunne on kuin olisi yhtä. Moottoripyörällä ajaminen kilpailun luonteisissa olosuhteissa antaa vielä äärimmäisemmän yhteyden, kun yrittää maksimoida joko vauhtia tai eteenpäin selviämistä ajaen. Autolla tai nelipyöräisellä, pyöriä kääntämällä ohjattavalla ajoneuvolla voi päästä lähelle samaa tunnetta ykseydestä silloin, jos ajaa renkaiden pidon äärirajoilla tai niin, että ajoneuvo kulkee luistaen kaarteissa, kiihdytyksissä ja jarrutuksissa. Tuon luonteinen ajaminen ei kuulu yleisille teille, muut tielläliikkujat eivät ole siihen varautuneet, eivätkä olosuhteet ole aina riittävästi ennakoitavissa kenellekään.
Noista syistä minusta on aika tylsää ajaa autolla. Moottoripyörällä ajamisessa on jotain sykähdyttävää silloinkin, kun on tarkoitus vain siirtyä muun liikenteen seassa johonkin toiseen paikkaan, mitään riskejä ottamatta.
Moottoripyöräilyn tekee ikäväksi se, että siinä on sään armoilla; aina on pynttäydyttävä, lyhyellekin matkalle. Ja matkailussa mukaan otettavan tavaran määrä on aika rajallinen verrattuna automatkailuun. Ja heti kun pysähtyy, se pynttäytyminen onkin rasite.
Minun mielestäni tuossa ajoneuvossa on onnistuttu menettämään kaikki se, mikä moottoripyöräilyssä on mukavaa, ja säilyttämään kaikki se, mikä moottoripyöräilyssä on ikävää. Mutta jos joku muu kokee toisin, ei siinä ole mitään minulta pois, suon kaiken ilon mielelläni hänelle siitä.
Moottoripyöräilyssä kallistaminen on kaikkein mukavinta, paitsi silloin, jos se tehdään valtiovallan toimesta.
jaakkovaakko
