Ajelin lykättävällä ruoholeikkurilla kesäpalatsin pihhoo toessa torstaena, ja kun sillon oli se hellepäevä, niin paejatappa tietennii.
Puarmoja oli niin pirusti, aenakii kolomee lajija, ja hijen haju houkutteli varmaan nuapurijen puarmattii minun kinppuun.
Hätistelin niitä minkä kerkesin, vuan pari kertoo ne purivat selästä nii että meinas ote irrota leikkurin kahvasta.
Sitten kun saen urkon tehtyvä, mänin saanalle huuhtoutummaan, ja katoen että mikä trahviikki se siinä pukuhuoneen kohalla tiiliseinän ja ikkunankarmin välissä käypi.
Aenakii viiskymmentä ampijaesta, niitä semmosia kitukasvusija mua-anpijaesrotusija, tuli ja mäni minnuutissa siitä rakosesta. Nehän ne pirulaeset pistikii minuva selekään kun työntelin siitä lähempätä seinee, nii että ihan suotta eppäelin puarmoja.
Kahen päevän aekana nojjaelin sitten palotikkaesiin ja suihkuttelin niijen nokkaan ja seinän välliin Baykonija, mutta aena niitä vuan riitti. Lopulta kävin repimässä lakanan laejasta riivettä, ja tukin sen kolon mistä ne kuluki. Sen jäläkeen ei ollu asijoo siihen lähelle, pörräs niitä sen verran iso parvi ikkunan kuppeessa, vuan sitten seoraavana päevänä ne kaekki oli hävinneet jonnekkii.
Suatto se hävviiminen kyllä johtuva vesisatteestakkii, ja nyt kun ei ou viikkoon siellä oltu, nii en tiijä mikä on tämänhetken tilanne.
