Ajelin vuodesta -96 etteenpäin kymmenen vuoden aikana 354-jaavalla yli 30 tuhatta kilometriä; ongelma on tuttu. Etenkin meille isokokoisille (olen ollut yli 170 pitkä, nyt saattaa olla kulunut jo alapuolelle...). No, aikuisen oikeesti se polvikulma on aika sietämätön tälläiselle pienellekin miehelle. Ns. isopyöräisessä, eli vielä vanhemmassa mallissa, vaikka satula on vielä alempana, ovat jalkatapit alempana ja hieman taaempana, ja siinä ei tule aivan samanlaista polvet-suussa asentoa , mutta siinä nilkat sojottavat helposti haukkaavassa asennossa jalkatappien alapuolella (sitä asiaa on oppinut kammoksumaan maastomoottoripyöräilyn harrastajana).
Itse pudotin jalkatappeja poraamalla siihen levymäiseen osaan uudet reiät niin alas kuin mahdollista; se pudotti jalan paikkaa ehkä 15...20 mm. En siis kääntänyt sitä ripustinosaa alassuin, vaan pidin alkuperäisessä asennossa. Tuon vanhemman mallin satulassa on alunperin sellainen vaahtokumisisus, mikä ei ole kokonainen, vaan on suurelta osalta avonainen. Ostin sellaista muovirouhetta Etolasta pussillisen, ja täytin nuo kaikki satulan pehmusteessa olleet tyhjät tilat rouheella. Lisäksi laitoin satulan pintaan; siis pehmusteen ja päällisen väliin, ohuen, mutta aika jäykän, muistaakseni jotain solua olevan levyn. Satulan ulkonäkö ei muuttunut millään lailla, mutta pinta ei painunut enää kuin nimeksi kun siinä istui; istumakorkeus nousi varmaan kolmisenkymmentä milliä kasaan läsähtäneeseen verrattuna. Minun kokemukseni mukaan tuo vajaan 50 mm lisäys satulan ja jalkatappien väliin oli kyllä huomattava, aivan eri kulmiin jäivät polvet ja etenkin lonkat. Tuo satulan muuttuminen hieman kovemmaksi minun mielestäni ainoastaan paransi viihtymistä pidemmän ajosession aikana.
Jos ulkonäöstä ei piittaa, voi tietysti em. toimenpiteiden lisäksi nostaa satulan kiinnitystä jollain satulan alle laitettavalla rakenteella, mutta kun minun oli museorekisteröitykin, ei siihen oikein isoja ulkonäköön vaikuttavia muutoksia voinut eikä halunnut tehdä. Ei se noilla minun muutoksillani miksikään enduropyöräksi muuttunut, edelleen yltivät jalat maahan, mutta pikkuisen inhimillisemmaksi tuli. Oikeastaan koettu muutos oli suurempi kuin mitä noista mittaeroista voisi kuvitella, ainakin minun ulottuvuuksillani.
muisteli vuosiaan jaavan kanssa jv
Ps. Ongelmia on moneen suuntaan; just lähti tuosta naapurin tyttö sellasella enduromopolla - vai supermotoko lienee - liikkeelle. Näkyy just ja just yltävän varpaankäret maahan kun satulassa istuu, ja polvet melkein suorana kun jalat on tapeilla...
