Tuohon Sillanpään kirjoitukseen sen verran, että eikös me makseta kunnallisvero siihen kuntaan, missä ollaan kirjoilla? Ja eikös se Väyrynenkin ollut kirjoilla Keminmaalla, siellä Jalasmökissä? En kyllä tiedä kansanedustajien tilannetta yleisesti, muuttavatko kirjansa välittömästi Helsinkiin, kun valtakirjansa saavat. Erinäisten valtion laitosten, ministeriöiden ja muiden sellaisten työntekijät toki enimmäkseen myös asuvat pääkaupunkiseudulla ja maksavat kunnallisveronsa sinne, vaikka heidän palkkansa maksetaan kaikkien yhteisestä veropotista, ja työnsä tuloksen ainakin luullaan koituvan kaikkien hyväksi.
Malisen metroesimerkki on sinällään oikein, siinä on vain irroitettu yksi asia kokonaisuudesta. Kokonaisrahavirrat taitavat kuitenkin olla toiseen suuntaan.
Muutama ajatus tuosta yhteisöllisyydestä.
Sitä jeppeä ei ole syntynyt, joka pärjää Suomessa yksin. Ihmisten menestys perustuu vain ja ainoastaan yhteistyöhön. Joka toista väittää, tehdään koe. Kaveri jätetään keskelle korpea nyt, alkukesästä, yksin. Alasti, ilman mitään mukanaan. Luo siellä toimeentulonsa käyttämättä mitään jonkun muun ihmisen tekemää, eli tekee itse, luonnosta löytämillään raaka-aineilla, itse niistä tekemillään työkaluilla, asumuksensa ja hankkii ruokansa.
Ei tule seuraavaa kevättä näkemään.
Jokainen tarvitsee toisia. Siksi meidän pitää elää niin, että kaikki pidetään mukana. Voitaisiin tietysti lähteä siitä, että elintaso on korkeampi, jos tipautetaan heikoin aines pois. Vaikka puolet. Ja eteenpäin tällä radalla kulkiessamme, tulee päivä, että jäljellä on vain kaksi. Joista toinen pudotetaan pois, ja se toinen ei yksin pärjää.
Siksi meidän on elettävä niin, että kaikille annetaan mahdollisuus, kaikki pidetään mukana.
Mutta pitääkö kaikille antaa tasavertainen ja yhdenmukainen toimeentulo? Riippumatta siitä, mikä yksilön oma kyky, halu ja panos on?
Minun mielestäni ei. Yksistään sen takia, että kokonaistulos on osoittautunut aika olemattomaksi tasajaon kokeiluissa. Kun omalla tekemisellä on mahdollisuus rikastua, aikaansaaminen tahtoo lisääntyä. Silläkin riskillä, että tuloksen jakautuminen ei aina ole oikeudenmukaista.
Ugh, olen puhunut.
jv