Aihe: Huonoin auto

[Martti Korhonen]

Korpilahden (ei Korpilampi, se on Espoossa...) vespuolen tie on siirretty suurien mäkien kohassa toiseen kohtaan. Se entinen oli eteläisen Suomen jyrkin maantiemäki aikoinaan. Siirtovuotta en tiedä, mutta on Antin Mersu saattanut hyytyä siihen vanhaan ja jyrkempään versioon. Pari kessää sitten viimeeksi ajoin siitä Kawasakilla ylös vanhaa tien pohjaa. Kun sade on vuosien saatossa vienyt soran ja jättänyt kivikon, on siinä haastetta jopa enduropyörälle. Ja mukava makkaran paistopaikka järven rannalla, toisesta päästä helpompi reitti mutta joutuu ummistammaan silmät muistaakseni yhen liikennemerkin kohalla...


jv

Mistä tämä tienpätkä saa alkunsa? Seutu on hiukan tuttua ja mukavan oloista, saattaisinpa käydä vanhaa tietä vilkaisemassa joskus ohi mennessä. Osan siitä olen tainnutkin jo nähdä alueella olevan luontopolun tuntumassa.

[Juha Mattila]

Onhan siellä Honda CR-V, sehän kasataan Englannissa.
Tuon ilmastoinnin puolesta voin yhtyä esitykseen. Vaikea saada sopivaa ilmaa, liikaa toimintoja.
Huippuilmastointi oli Citroen Xantiassa.  Kun sen kerran laitoit sopivaksi, se sai olla niissä säädöissä ja pysyi kanssa.

Olisiko niin, että parhaat autot kootaan? 
Aikoinaan ammattikoulussa opettajamme sai jonkinlaisen hepulin aina, kun oppilas meni ilmoittamaan hänelle esimerkiksi, että "se vaihdelaatikko on jo kasassa"...  Silloin alkoi esitelmä sanojen merkityserosta.
Kuulema hiekka ja lumi voi olla kasassa, mutta laite on koossa.
Monesti tietysti kuulee kasauksesta laitteidenkin kohdalla.
Joskus sanotaan kuinka esimerkiksi bändi on kasassa, vaikka ihmisetkin yleensä kokoontuu, eikä kasaannu...

Sitten itse asiaan:

Huonoimpien autojen sarjaan heittäisin myös Volvojen 440 ja 460 mallit.
Vielä tulee mieleen FSO Polonez.  Kelpaisiko sekin?
Varmasti nuokin autot ovat joitakin palvelleet, mutta erilaisten autojen kanssa tekemisissä olleet voivat muodostaa niistä varsin kriittisiä mielipiteitä.

Vivasta tulee mieleeni eräs sanonta...
Ostin sitten vm. 1972 Vivan vapuksi.  Ajoin sillä kesän aikana 13000 km ongelmitta, ja sain siitä myydessäni 600 markkaa vähemmän kuin maksoin siitä keväällä 1983.

Mielipiteitä voi olla monenlaisia autoista.
Eräs kaveri ihmetteli aikoinaan, kun kuplavolkkaria sanottiin hitaasti lämpeneväksi autoksi talvikäytössä.
Kuplakin lämpeni kuulema melko nopeasti, kun ajoi pienemmillä vaihteilla.

[Jaakko Latvanen]

Mistä tämä tienpätkä saa alkunsa? Seutu on hiukan tuttua ja mukavan oloista, saattaisinpa käydä vanhaa tietä vilkaisemassa joskus ohi mennessä. Osan siitä olen tainnutkin jo nähdä alueella olevan luontopolun tuntumassa.

Oikein arvelet, Martti!  Se makkaranpaistopaikka on juuri se sama, mikä on Vaaruvuoren luontopolun varrella, Särkijärven rannalla.  Pohjosesta/lännestä eli sillalta päin tullessa käännytään oikealle Syväkorventielle kohti Varpusenlinnaa, mutta heti kohta vasemmalle (tai suoraan) vanhalle tienpohjalle.  Se mäki tulee siinä alkupäässä vanhaa tienpohjaa.  Vuosituhannen alkuvuosina ajoin sen kerran BMWR65:lla - siis aivan maantiekäyttöön tehdyllä bokserilla - ylös.  Meno pysähtyi jyrkimpään kohtaan kivien päälle, maavaraa ei ollut ylimääräistä, ja hetken jo luulin, että olen ajautunut vaikeuksiin... kääntäminen alaspäinkään ei vaikuttanut ihan simppeliltä konstilta yksin... mutta sain sen rytkäistyksi hieman eteenpäin, ja pääsin kuin pääsinkin ylös.  Kawasakilla pari kesää sitten ei ollut mitään ongelmia mäessä.

Eteläpäästä paikalle joutuu, kun kääntyy Vespuolentieltä Vanhavaaruntielle, ja jatkaa sitä pääsääntöisesti suoraan, siis Vanhavaaruntiellä pysyen.  Sitä kautta olen käynyt makkarapaikalla Yamaha TDM900:llakin, ja matkassa oli joku muukin isohko katupyörä minua vähäisemmällä maastoajokokemuksella olevan kuskin ajamana.  Sillä viimeeksi toisesta suunnasta Kawasakilla ajetulla reissulla olin katsovinani, että etelän/idän suunnasta oli johonkin kohtaan laitettu joku liikennemerkki...

Maastokartassa näkyy reitti vielä.

Ei kun seikkailuretkelle, kun keli ja olosuhteet sallivat!  Saadaan samalla löyhä liite aiheeseen: kumpi on vielä huonompi moottoripyörä, IC vai bokseribemari...

T. Jaakko

[Lauri Puirola]

100-A Datsun vm. 1972 oli rakennettu niin että siitä hajosi kaikki 100 000 km kohdalla.
Muuten näppärä ja pieniruokainen auto.


L&K.

[Jaakko Latvanen]

Kuinkahan monta kertaa olen kuullut tai lukenut, kuinka ne autot oli ennen parempia; ne kesti!  Ja jos joutui korjaamaan, niitä pystyi itse korjaamaan...  Tässä topiikissa tuntuu, että sitä kantaa edustaa vain tuo brittiläinen vakuutusyhtiö!

piruilee jv (siinä mielessä oikeutetusti, että olen itse aina lisännyt tuohon "niitä pystyi sentään itse korjaamaan" kannanottoon, että kyllä niitä korjattiinkin...)

[Kari Tirkkonen]

mikä on muuten semmonen vakuutusyhtiö jota kiinnostaa autojen viat ei ainakaan suomessa vakuutusyhtiöt ole mekaanisista vioista kiinnostuneita lähinnä kolareista, kaikillahan loppuun ajettuja vanhoja autoja on ollut mutta eikös tässä ole kysymys huonosta uudesta autosta ?

[veijo sallinen]

Oli ensimmäisiä autoja mini -60 luvun lopussa.kävin sillä silloista tyttö ystävääni vai joko lie ollut vaimo,Helsingissä tapaamassa. Yöllä paluumatkalla Joensuuhun se hyytyi  -20C pakkasessa,eikun unet 10min jyritys,käyntiin kolmella pytyllä ja kotiin. Korjasin ja ajoa  korjausta. Kerran,asuimme jo hesassa, kesti ko matka samalla autolla 9t .arvatkaa mitä seuraavana päivänä tapahtui. Fiat 850spesial tuli. Siitä meinasi eräällä reissulla pettää kuskin lattia  ja taas korjattiin ja ajettiin. Siis niitä voi korjata mutta rajansa kaikella.

[Martti Törmä]

Olin 70-luvulla pikkupoika,mutta senverran minäkin muistan että 100tkm. ajettu 5-7 vuotta vanha auto oli siihen aikaan vanha romu,jolla ei ollut kummoistakaan arvoa.
Nykyään 100tkm. 5-7 vuotta vanha auto on just sisään ajettu.Aika kultaa muistot.

Huono auto oli muuten pojan VW Golf 2,0 bensa vm.2000.Missään autossa ei tällä tontilla ole ollut niin paljon vikoja kuin siinä koslassa.Kyllä meni kädet kyynärpäitä myöden ristiin kun siitä eron sai.
Ei tule VW konsernin tuotteita enää.

[Martti Törmä]

Terveisiä vaan MKV-610  nykyomistajalle ja hyviä ajokilometrejä.

[Kari Pääkkönen]

Mun huonoin auto oli Mercedes Benz 200D. 10 000km jälkeen moottori alkoi syödä öljyä ihan hirveesti. Ammattikoululla (muistaakseni Pitäjänmäellä) siihen vaihdettiin sitten vähän käytetty uudempi moottori.

Seuraavassa katsastuksessa löysi katsastaja ruostevikaa runkopalkeissa takana. Paikallinen pikkupaja Inkoossa hitsasi sen kuntoon. Ei kuitenkaan onnistunut ihan  - katsastajalle tosin kelpasi - koska joka kerta sadesäällä ajaessani tuli takalattialle vettä. Huomasin sen ensimmäisen kerran äänestä, kun laineet alkoivat loiskua takana. Onneksi oli työkalupakki mukana; löin ruuvarilla ja vasaralla reiän lattiaan. Ääni vaihtui loiskinasta lorinaksi.

Samana kesänä ajettiin Orivedeltä Luhankaan koko perhe - vaimo ja kaksi pientä lasta - mukana.
Korpilammelta eteenpäin on mahtavia ylä- ja alamäkiä. Ensimmäistä ylämäkeä ei Mersu jaksanut ylös nelosella, vaikka tiesin paikan ja otin vauhtia etukäteen niin paljon kuin autolla pääsi. Puolessa välissä mäkeä piti vaihtaa kolmoselle ja kaasu edelleen pohjassa. Vähän ennen kuin mäki loppui, piti vaihtaa vielä kakkoselle. Vauhtia oli siinä vaiheessa vähän alle 40km/t.

Nykyään ja nykyautolle tuo mäki ei ole enää mitään:




Mutta ylämäen jälkeen tulee usein alamäki ja niin myös tällä kertaa. Vauhti alkoi vähitellen kiihtyä, eikä moottorijarrutus enää tuntunut riittävältä. Jarrua painaessani huomasin kauhukseni, että se meni pohjaan! Nostin jalan jarrulta ja vaihdoin pienemmälle. Vauhti sen kuin kiihtyi...

Pumppasin jarrua, ja silloin se otti vähän kiinni, ja tilanne rauhoittui. Mersussa oli kuin olikin 2-piirijarrut, ja toinen piiri heräsi toimimaan hetken pumpattuani jarrupoljinta. Huhhuh.
Tammijärvellä pysähdyttiin korjaamolle, ja katkennut jarruputki korjattiin odottaessa, eikä edes maksanut paljon. Päästiin Luhankaan juhannuksen viettoon kaikessa rauhassa.

Seuraavana kesänä peruutin parkkipaikalta lähtiessäni epähuomiossa päin betonireunusta. Se oli niin matala, ettei näkynyt takaikkunasta, mutta kuitenkin niin korkea, että edellisenä kesänä hitsattu runkopalkki vääntyi muodottomaksi. Sain jotenkin auton ajettua kotiin, vaikkeivat enää kaikki vaihteet toimineet. Myin sen seuraavalla viikolla teurastamoon, eiku siis hajottamoon.

Tämä Antin kertomus tuntuu uskomattomalta  olen pitänyt Daimlerin dieseleitä hyvinkin kestävinä moottoreina. Vanhemmat 200D-mallit on kyllä tunnettuja maltillisesta tehoreservistä     

[Tero Kivimäki]

Yhdellä tutulla on VW polo sdi diesel, taitaa mennä miljoona rikki piakkoin ilman mainittavimpia vikoja.

[teuvo venäläinen]

127 Fiat.Neljä vuotta vanhana ja 55tkm ajettuna ostin.Molemmat helmat aivan mädät.Vakionopeusnivelet eivät kestäneet kuin pari kuukautta kerrallaan nuorella miehellä.Jarrut jumittuivat että savu nousi.Jakoketju helisi kuin vanhassa Ladassa.
Nyt on sitten ollut kahdeksan Volkkaria.niilläkin ajaa kun ei paremmasta ymmärrä.Siinä tuli silloin ostettua kaksi viiattia kerralla.ensimmäinen ja viimeinen.

[Risto Saastamoinen]

Onko se sittenkin niin ettei oikein huonoa autoa olekaan vaan huonoa ylläpitoa. Yksi kaveri yritti ajaa miljoonan rikki 80-luvun puolivälin corollalla, joka minun silmään kyllä oli niin komia että olis jo uutena joutanut purkamolle, en tiedä saiko miljoonan täyteen mutta lähellä se oli kun viimeksi kuulin.
Itse en ole ikinä laskenut, kannattaako autoa vielä korjata ja katsastaa, pidän sitä hassuna tapana. Jos pidän jostain laitteesta, ei siinä niin isoa remonttia voi ollakaan, etteikö se jossain vaiheessa olisi kunnossa.

[Jaakko Latvanen]

Miulla on hyvä auto; tännään katsastusmies asian totes ko leimojaan laitto. Seittemän vuotta vanha kiinalainen KIA (=köyhien ihmisten auto) Cerato.

Mutta omat sellaset enempi epätoivoset hetket vanhemmilta ajoilta autojen kanssa liittyvät muistikuvien mukkaan pakkaseen ja käynnistämiseen, pakkaseen ja korjaamisen tarpeeseen pihassa, tai korjaamisen tarpeen ja likviditeettikapeikon - tilapäisen tai enempi pysyväisluonteisen - aiheuttamaan toiveitten ja todellisuuden kohtaamattomuuteen.

Toisen kilpailu-uran (viime vuosikymmenen pappatrialkisat) ajalta on sitten muistikuvia omasta Scudosta (turboton 69 hv) ja harrastajakaverin Hiacesta, joilla ei kummallakaan kannattanut ylämäessä rekan takana ohituskaistan alussa vilkkua vasemmalle heittää. Ne tilanteet enemmän vain naurattivat, eivät itkettäneet. Auto oli hyvä, jos tarvittava kalusto kulki mukana ja pääsi perille. Ajoissa ehti, kun lähti ajoissa.
jv

[Markku Juusela]

Moro
Mun huonoin autohankinta tapahtui vajaa 9 vuotta sitten,hommasin MB SLK 2,3:sen -99 mallia.Ajoin autolla aika tarkkaan 8 vuotta eikä minkäänlaista vikaa,kesällä kun tuli "autokuume" en uskaltanut merkkiä vaihtaa että niin huonoja kokemuksia johtotähdestä.Aiemmin on ollut kaikennäkösiä rimpuloita niin on uskaltanut muunkin merkkisiä kokeilla.