Maltti ei oo koskaan ollu miun hyve; ei ees vanhana oo kasvanu oikei sitä lissää. Niinpä tein sen valinnan, että käin hakemassa carlsonilta sen Fiskars x25 -halkomakirveen. Ois toisaalta tehny miel ite testata se Heikin ihmekirves, mutta sitä ois joutunu monta päivää oottamaa, jos ois netistä tilannu. Fiskars makso kuuskymppiä, vipukirves ois ollu kakssattaa; seki saatto vaikuttaa päätöksenteossa.
Hämärän kähmässä kotiin tultua käin sen verran testaamassa, että kyllä meni makkeesti pari juuripään pölliä takkapuun kokosiks tuolla fiskarsillakin. Saa nähä sitte ko sinne oksien kohtaa pääsee, toisaalta ei oo pölkky ennää kovin paksua siellä. Noissa paksummissa pilkottavissa suurin homma oli nostaa se pölkyltä tippunu pilkottava takasii pölkylle, siinä se vipukirves vois olla just hyvä jos se Heikin patentoima kärki siinä sivussa pitäs pilkottavan pölkyllä, ja vaan pilke lentäs sivulle. Pittää huomenissa - tahi joku kaunis päivä - ensi tehä pinolle pohja ja tolpat, ja sitte viritellä kumikorjaamosta haettu 225 x 17 matalarohviilirengas siihe pilkkomapölkyn ympärille kokkeeks, jos ei sitte tarviais joka iskun jälkee kumarrella nostamaan pilkottavvaa takasin pölkylle.
Niitä 35 senttisiä pökkelöitä on yhteesä kait alun toista sattaa kappaletta, että noin viis pitäs päivittäin käyvä pilkkomassa ja pinnoomassa, jos meinais jouluksi saaha pihan siistiks. Silti vielä tuntuu siltä, että ei tuossa savotassa hydraulikonetta tarvia, saa nähä, tuntuuko vielä huomisiltana samalta...
Jaakkovaakko, timberman