Miulta meni kerran 80-luvulla formulat ohi suun, kun oli just siirrytty jompaan kumpaan suuntaan. Joku Japanin tai muu eri aikavyöhykkeen kisa aamuyöllä ois tullu telkkarista. Viimesen reilun kymmenen vuoden aikana ei oo menny formulat ohi suun kellon takia, kun ei ne muuten vaan kiinnosta ennää - ikä muuttaa miestä ja mieltä. Kello on ollu viimeksi ranteessa joskus viime vuostuhannen puolella. Kotona on muutama rukattava kello seinillä tai pöyvillä, mutta se toinen henkilö joka täällä asuu saa hoitaa rukkaamiset kun sen on vielä lähettävä töihin joskus.
Sen verran aikojen muutokset miun elämässä vaikuttaa, että autosta ja kahesta moottoripyörästä - jos muistaa ja viittii ja ossaa - voip käännellä kelloja. Perävaunussa ei onneks oo kelloo. Nukkumis- tai herräämisaikoihi ei oo kellolla ollu mittää vaikutusta henkilökohtaisella tasolla vuoskymmenii. Kulttuuririentoihin mennessä joutuu jostain - vaikka kännykästä - kattomaan aikaa, kun alkavat kellon mukkaan - niinku tänä iltanakkii Laura Mikkolan pienonpimputusta ois tarkotus männä kuulemaan. Seittemältä. Ja kännykästä, tabletista ja tietsikasta ei ees tarvia ite käännellä, käyvät omia aikojaan.
Eli minnuun nähen saap tehä aikojen kanssa ihan miten vaan parraammaks kattoo. Taijan olla oikeestaan aika onnellinen mies. Tai, jos periaatteessa pitäs jottai mielipiettä sannoo, ni ei kuitenkaa siirryttäs ryssän aikaan. Kuinkas monta vuotta - tai vuoskymmentä - siinä pitäs siirtää, jos sinne haluais?
jv
