Aihe lipsahtanut navigaattoreihin, mutta tää lipsuiluhan me osataan! Itellä ja ollut Panasonicin Strada -navi jo iät ja ajat, mikä näkyy siinä, että sen kartat alkaa olla monessa kohtaa metässä. Niinpä onkin kotimaan retkeilyssä enimmäkseen turvauduttu puhelimen naviin; Sampsunkin veenpitävä malli keikkuu yleensä motunkin sarvessa. Perussopimuksen datasiirto riittää aika aktiiviseen käyttöön, ja ihmeen hyvin toimii myös puheentunnistus; ei tarvi näpytellä osoitteita, sanoo vaan. Kyllä se aika usein helpottaa sellaisen osoitteen löytymistä, missä ei ole ennen käynyt, joskus voi tosin vaikeuttaakin.
Basecamp on minullakin, ja maanmittauslaitoksen maastokartta puhelimen kortilla. Googlemapsin kartalla on minun mielestäni kuitenkin helpompi tehdä kotona mp-ajelun reitti - reittiä voi isolla tietsikan ruudulla vedellä hiirellä mieleisille teille. Reitin tallennus pilveen, osoite lyhennettyyn muotoon, ja osoitteen lähetys puhelimeen vaikka sähköpostilla tai pilvipalvelun kautta, ja menoksi! Puhelimesta kun vielä saisi uudelleen reitityksen pois, ettei se alkaisi kesken mp-reissun opastaa isoa tietä suoraan... Maastokartta ja tallennettu jälki soveltuu retkeilyyn tai polkupyöräilyyn - myös Kawalla jos ollaan todellakin poluilla. Jäljen seuraaminen taas polkupyöräilyä nopeammassa menossa on minulle vaikeampaa - opastava ja risteyksistä etukäteen varoittava malli yksinkertaisemmalla kartalla on silloin parempi.
Kun ajelee metsäautoteitä ja pieniä kärriteitä, aika seppä on kuka muutaman kymmenenkin kilometrin reitin katsoo kotona kartalta ja muistaa kaikki käännökset, kyllä siinä vaan navi auttaa! Leikkimistä tuo toki on koko homma, kuten se ajelukin...
Olin pari viikkoa sitten Englannissa - siskon hautajaiset että ei pelkkä lomareissu. Gatwickistä vuokra-autolla etelärannikon pieneen kaupunkiin, pilkkopimeässä, väärää laitaa ja rattikin apumiehen puolella. Kyllä ainakin minun hoksottimillani oli aika mukavaa, että matkassa oli oikea autonavi aivan viimeisillä kartoilla - ajaminen vaati ainakin minulta aika lailla keskittymistä ilman kartanlukuakin.
Järkevästi käytettynä tekniikka palvelee ihmistä. Ja leikkiessä.
Alkuperäistä sivuavaan aiheeseen: Sen navin paikka olisi heti tuulilasin alareunan alla - ei näkyvyyttä estämässä, mutta ei myöskään siellä radion paikalla. Pyörän sarvessa sen saa aika lailla oikeaan paikkaan, pienellä katseen siirrolla näkee, mutta ei estä näkyvyyttä tielle lainkaan. Ja pahvinhajuista wunderbaumia olen joskus autoon etsinyt tunnelmaa tuomaan... Ne karvanopat olivat aikoinaan vaarallisia, sen sijaan nykyautot ovat tyyppihyväksyttyjä, vaikka aika monesta etuviistoon näkyvyys on samaa luokkaa kuin vanhoista panssarivaunuista.
jaakkovaakko
